Atyyppiset eli ei-tuberkuloottiset mykobakteerit (NTM) ovat ympäristössä, maaperässä ja vedessä yleisesti esiintyviä mykobakteereja, jotka voivat aiheuttaa infektioita etenkin keuhkoihin tai imusolmukkeisiin. Ne eroavat tuberkuloosibakteerista siinä, että ne eivät yleensä tartu ihmisestä toiseen. Infektiot ovat Suomessa harvinaisia mutta lisääntymässä, eivätkä ne ole samalla tavalla ilmoitusvelvollisia kuin tuberkuloosi. Tällä sivulla näet myös, missä tautia on eniten ja miten tapausmäärät ovat muuttuneet.
Atyyppiset mykobakteerit näkyy uusimmassa raportointijaksossa lukemalla 24 tapausta. Muutos edelliseen jaksoon on −41 ja seuraavan kuukauden ennuste on 25.
Atyyppiset eli ei-tuberkuloottiset mykobakteerit (NTM) ovat ympäristössä, maaperässä ja vedessä yleisesti esiintyviä mykobakteereja, jotka voivat aiheuttaa infektioita etenkin keuhkoihin tai imusolmukkeisiin. Ne eroavat tuberkuloosibakteerista siinä, että ne eivät yleensä tartu ihmisestä toiseen. Infektiot ovat Suomessa harvinaisia mutta lisääntymässä, eivätkä ne ole samalla tavalla ilmoitusvelvollisia kuin tuberkuloosi.
Tartunta saadaan ympäristöstä, ei toisesta ihmisestä. Tavallisimpia lajeja ovat Mycobacterium avium -kompleksi (MAC) ja M. abscessus. Riskiryhmiä ovat keuhkosairauksia (esim. keuhkoahtaumatauti, bronkiektasiat) sairastavat ja immuunipuutteiset. Pienillä lapsilla NTM voi aiheuttaa kaulan imusolmuketulehduksen.
Keuhko-NTM aiheuttaa pitkittynyttä yskää, limaneritystä, väsymystä, laihtumista ja joskus veriysköksiä, oireet muistuttavat tuberkuloosia. Lasten imusolmuketaudissa esiintyy kivuton, hitaasti suureneva kaulan patti, joka voi puhjeta ihon läpi. Ihon ja pehmytkudosten infektiot voivat seurata haavoista tai toimenpiteistä. Vaikeaimmuunipuutteisilla tauti voi levitä yleistyneesti.
Hoito on vaativaa ja edellyttää lajin ja herkkyyden määritystä, koska monet NTM ovat luonnostaan vastustuskykyisiä useille lääkkeille. Keuhkotaudissa käytetään pitkiä, useamman lääkkeen yhdistelmähoitoja kuukausien ajan. Lasten imusolmuketaudissa paras hoito on usein tulehtuneen imusolmukkeen kirurginen poisto. Hoitopäätökset tehdään keuhko- ja infektiolääkärin arvion perusteella.
MAC-keuhkotaudissa käytetään tyypillisesti makrolidin (klaritromysiini tai atsitromysiini), rifampisiinin ja etambutolin yhdistelmää useiden kuukausien ajan. M. abscessus vaatii vielä monimutkaisempia yhdistelmiä, usein suonensisäisiä lääkkeitä. Hoidon pituus on pitkä, tyypillisesti yli vuoden keuhkotaudissa.
Koska tartunta on ympäristöperäinen, tautia ei voi täysin ehkäistä, mutta immuunipuutteisilla vältetään suuria altistuksia. Rokotetta ei ole. Tautiepäilyssä on tärkeää erottaa NTM tuberkuloosista mikrobiologisin tutkimuksin, koska hoito ja tartunnantorjunta poikkeavat toisistaan.
Tämä kuvaus koskee ei-tuberkuloottisia mykobakteereja, ei Mycobacterium tuberculosis -bakteeria (tuberkuloosi kuvattu erikseen) eikä lepraa. Ympäristöstä otetun näytteen positiivisuus ei aina merkitse tautia. Kuvaus on yleisluonteinen tietoteksti.
Tapausluvut tällä sivulla kertovat todetuista löydöksistä raportointijaksolla. Ne eivät kuvaa kaikkia oireilevia, testaamattomia tai vasta epäiltyjä tartuntoja.
Tulkinnassa kannattaa huomioida kausivaihtelu, testauksen määrä sekä alueelliset erot.
Tapausluvut perustuvat THL:n tartuntatautirekisterin avoimeen aineistoon. Oireteksti on yleistä taustatietoa, ei diagnoosi- tai hoito-ohje.
Yleisyys näkyy tämän sivun tapausluvussa ja historiakäyrässä. Tulkinta kannattaa tehdä suhteessa edelliseen jaksoon eikä vain yhden luvun perusteella.
Muutosrivi, trendi ja historiakaavio näyttävät, onko tauti nousussa, laskussa vai lähellä aiempaa tasoa.