Yleiskuva
Coxsackievirus B -serotyypit (B1–B6) leviävät ulosteperäisesti ja pisaratartuntana, ja tartunnat ovat yleisimpiä loppukesällä ja syksyllä. Virus tunnetaan erityisesti kyvystään infektoida sydänlihasta, sydänpussia ja haimaa, minkä lisäksi se voi aiheuttaa aseptista meningiittiä. Suomessa tunnetuin Coxsackievirus B:n aiheuttama oireyhtymä on Bornholmin tauti (epidemialihaskipu, myalgia epidemica), joka on saanut nimensä tanskalaiselta saarelta, jossa siitä raportoitiin ensimmäisenä laajoja epidemioita. Vastasyntyneillä ja pienillä imeväisillä infektio voi olla poikkeuksellisen vakava ja johtaa yleistyneeseen tautiin.
Oireet
Bornholmin taudissa tyypillistä on äkillinen, voimakas ja aaltoileva rintakehän ja ylävatsan lihasten kipu, joka pahenee hengittäessä ja liikkuessa, sekä samanaikainen kuume. Sydänlihastulehduksen oireita ovat rintakipu, hengenahdistus, sydämentykytys ja poikkeuksellinen väsymys, ja vakavimmissa tapauksissa voi kehittyä rytmihäiriöitä tai sydämen vajaatoimintaa. Aseptisen meningiitin oireita ovat päänkipu, niskan jäykkyys, kuume ja valonarkuus. Vastasyntyneillä infektio voi ilmentyä vakavana yleisinfektiona, johon liittyy maksatulehdus, sydänlihastulehdus ja verenvuototaipumus. Suurin osa aikuisten ja lasten infektioista on kuitenkin lieviä ja muistuttavat tavallista flunssaa.
Hoito
Lievät tapaukset hoidetaan oireenmukaisesti levolla, riittävällä nesteytyksellä ja kipulääkityksellä. Epäily sydänlihastulehduksesta edellyttää aina sairaalaseurantaa, EKG:n ja sydänentsyymien (esimerkiksi troponiinin) seurantaa sekä tarvittaessa kardiologin konsultaatiota, koska tila voi edetä nopeasti sydämen vajaatoiminnaksi. Vakavissa sydän- tai yleisinfektioissa voidaan tarvita tehohoitoa, rytmihäiriölääkitystä tai jopa mekaanista verenkiertotukea. Vastasyntyneiden vaikea infektio hoidetaan aina sairaalassa moniammatillisesti.
Lääkitys
Spesifistä viruslääkettä Coxsackievirus B -infektioihin ei ole saatavilla, vaan hoito on tukihoitoa. Kipuun ja kuumeeseen käytetään parasetamolia; tulehduskipulääkkeiden käyttöä sydänlihastulehduksen yhteydessä vältetään, koska niiden turvallisuudesta akuutissa myokardiitissa ei ole varmuutta. Vakavissa sydämen vajaatoimintaan johtavissa tapauksissa käytetään tavanomaista sydämen vajaatoiminnan lääkitystä ja tarvittaessa immunoglobuliinihoitoa erikoissairaanhoidon harkinnan mukaan. Antibiootteja ei käytetä, ellei epäillä samanaikaista bakteeri-infektiota.
Yleisiä huomioita
Tartunnan ehkäisyssä korostuvat hyvä käsihygienia ja sairaan henkilön kotona pitäminen akuutin vaiheen aikana, koska virus tarttuu helposti erityisesti pienten lasten keskuudessa. Rokotetta ei ole käytössä. Raskaana oleville ja vastasyntyneille altistuminen on erityisen huolestuttavaa, koska vastasyntyneen infektio voi olla vaikea; synnytysyksiköissä noudatetaan tarkkaa hygieniaa, jos perheessä on todettu enterovirusinfektio. THL ei edellytä erillistä tartuntatauti-ilmoitusta yksittäisistä Coxsackievirus B -tapauksista, mutta epidemiaselvityksiin voidaan tarvita virologista varmistusta.
Rajaus
Tämä kuvaus kattaa Coxsackievirus B -serotyyppien aiheuttamat taudinkuvat, erityisesti Bornholmin taudin ja myokardiitin, erotuksena Coxsackievirus A:sta, joka liittyy tyypillisemmin iho- ja limakalvo-oireisiin kuten HFMD-tautiin ja herpangiinaan. Diagnoosi varmistetaan tarvittaessa PCR-tutkimuksella nielu-, uloste- tai likvornäytteestä, ja sydänoireiden yhteydessä diagnostiikkaan liitetään kardiologinen kuvantaminen ja seuranta.