Yleiskuva
Enterobacter cloacae on suoliston ja ympäristön bakteeri, joka voi hankkia karbapenemaasigeenejä ja muuttua resistentiksi karbapeneemeille, viimeisen linjan mikrobilääkkeille. Suomessa CPE-kantajuutta E. cloacaen osalta todetaan tyypillisesti ulkomaisen sairaalahoidon tai pitkäaikaisen antibioottialtistuksen yhteydessä, ja bakteeri voi levitä sairaalaympäristössä myös laitteiden ja pintojen välityksellä, mikä tekee siitä osittain erilaisen torjunnan kohteen kuin E. coli. Enterobacter cloacae -kannat voivat myös kehittää resistenssiä hoidon aikana AmpC-entsyymin indusoitumisen kautta, mikä tekee mikrobilääkevalinnasta erityisen haastavaa mahdollisen invasiivisen infektion yhteydessä. THL seuraa CPE-E. cloacae -tapauksia osana kansallista moniresistenttien mikrobien torjuntaohjelmaa.
Oireet
Kantajuus on oireeton: bakteeri elää suolistossa aiheuttamatta tulehdusta tai muita sairauden merkkejä, ja se todetaan vain seulontanäytteestä, tyypillisesti ulosteesta tai peräsuolinäytteestä. Kantaja ei tunnista tilaansa itse, ja se poikkeaa selvästi tilanteesta, jossa samainen kanta aiheuttaa invasiivisen infektion, kuten hengitystieinfektion, virtsatieinfektion, haavainfektion tai sepsiksen, joihin liittyy kuumetta ja muita infektion merkkejä. Sairaalaympäristössä Enterobacter cloacae voi aiheuttaa myös laitehoitoon liittyviä infektioita, kuten keskuslaskimokatetri-infektioita, erityisesti teho-osastopotilailla. Kantajuus itsessään ei aiheuta oireita, mutta se on merkittävä tartuntariski, koska bakteeri voi levitä muihin potilaisiin kosketuksen ja hoitoympäristön kautta.
Hoito
Oireettomia kantajia ei hoideta antibiootein, koska eradikaatiohoito ei ole tehokas ja se lisää resistenssin kehittymisen riskiä. Torjunta perustuu tiukkoihin kosketusvarotoimiin, kohdennettuun seulontaan altistuneilla potilailla sekä hoitoympäristön ja laitteiden huolelliseen puhdistukseen, koska Enterobacter cloacae voi selviytyä pintaympäristöissä. Kantajuuden häviäminen todetaan toistettujen negatiivisten näytteiden perusteella, ja seuranta voi jatkua pitkään, jos potilaalla on toistuvia sairaalahoitojaksoja. THL:n ja sairaanhoitopiirien ohjeet määrittävät seulonnan ja eristyksen keston.
Lääkitys
Pelkkään kantajuuteen ei anneta antibioottihoitoa. Mahdollisen invasiivisen infektion hoito perustuu herkkyysmääritykseen ja voi sisältää lääkkeitä kuten keftatsidiimi-avibaktaami, meropeneemi-vaborbaktaami tai kolistiini, karbapenemaasin tyypistä riippuen; hoitoon liittyy aina infektiolääkärin konsultaatio, koska Enterobacter cloacae voi kehittää lisäresistenssiä hoidon aikana. Kefalosporiinien käyttöä vältetään usein AmpC-indusoitumisriskin vuoksi, vaikka kanta näyttäisi alun perin herkältä.
Yleisiä huomioita
Ehkäisyssä korostuvat matkailuun ja ulkomaiseen sairaalahoitoon liittyvän riskin tunnistaminen, systemaattinen seulonta riskiryhmän potilailta ja hoitoympäristön pintojen ja laitteiden huolellinen puhdistus. Sairaaloissa noudatetaan kansallista moniresistenttien mikrobien torjuntaohjetta, ja kosketusvarotoimet ovat keskeisiä. CPE-kantajuus E. cloacaen osalta on THL:n tartuntatautirekisteriin ilmoitettava löydös. Rokotetta ei ole saatavilla, ja erityisryhmiä, kuten teho-osastopotilaita ja immuunipuutteisia, seurataan tarkemmin, koska heillä kolonisaatio altistaa myöhemmälle vakavalle infektiolle.
Rajaus
Tämä kuvaus kattaa yksinomaan oireettoman kolonisaation, jossa karbapenemaasia tuottava Enterobacter cloacae todetaan seulontanäytteestä ilman infektion merkkejä. Se erotetaan tilanteesta, jossa kanta aiheuttaa varsinaisen invasiivisen infektion, kuten hengitystie- tai verenkiertoinfektion, jolloin kliininen kuva ja hoidon tarve poikkeavat merkittävästi oireettomasta kantajuudesta.