Yleiskuva
Escherichia coli on suoliston normaaliin mikrobistoon kuuluva bakteeri, mutta osa kannoista on hankkinut karbapenemaasigeenejä, jotka tekevät niistä resistentteja karbapeneemeille, jolloin vakavien infektioiden hoitovaihtoehdot kapenevat merkittävästi. Suomessa CPE-kantajuutta E. colin osalta todetaan tyypillisesti henkilöillä, jotka ovat matkustaneet tai saaneet sairaalahoitoa alueilla, joilla karbapenemaasituottajat ovat yleisiä, kuten Etelä-Euroopassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. E. coli leviää helposti suolistobakteerina, ja sen laaja levinneisyys ihmisten normaalifloorassa tekee siitä erityisen haastavan torjunnan kohteen verrattuna esimerkiksi sairaalaympäristöön paremmin sidoksissa oleviin lajeihin. THL seuraa CPE-E. coli -tapauksia osana valtakunnallista moniresistenttien mikrobien seurantaa.
Oireet
Kantajuus on oireeton: E. coli elää suolistossa aiheuttamatta tulehdusta, kuumetta tai muita sairauden merkkejä, ja se todetaan vain kohdennetulla seulontanäytteellä, tyypillisesti ulosteesta tai peräsuolinäytteestä. Kantaja ei itse huomaa mitään poikkeavaa, ja tila eroaa täysin tilanteesta, jossa samainen karbapenemaasia tuottava E. coli-kanta aiheuttaa invasiivisen infektion, kuten virtsatieinfektion tai sepsiksen, jolloin esiintyy kuumetta, virtsaamisvaivoja tai yleistilan laskua. Koska E. coli on yleinen virtsatieinfektioiden aiheuttaja, kantajilla on tavallista suurempi riski sairastua myöhemmin virtsatieinfektioon, jonka hoito on vaikeutunut resistenssin vuoksi. Oireettomuus itsessään ei kuitenkaan tarkoita, että kantajuudella olisi kliinistä merkitystä kantajalle ennen mahdollista infektiota.
Hoito
Oireettomia kantajia ei hoideta antibiootein, koska eradikaatiohoito ei ole tehokas ja voi pahentaa resistenssitilannetta. Torjunta perustuu kosketusvarotoimiin, kohdennettuun seulontaan altistuneilla henkilöillä ja tehostettuun käsihygieniaan hoitoympäristöissä. Kantajuuden toteaminen johtaa usein myös perheenjäsenten tai samassa taloudessa asuvien tiedottamiseen hygienian merkityksestä, vaikka varsinaista seulontaa heille ei aina tehdä. Kantajuuden häviäminen varmistetaan toistetuilla negatiivisilla näytteillä THL:n ohjeiden mukaisesti.
Lääkitys
Pelkkään kantajuuteen ei anneta antibioottihoitoa. Jos kantajalle kehittyy invasiivinen infektio, hoito valitaan herkkyysmäärityksen perusteella ja voi sisältää lääkkeitä kuten keftatsidiimi-avibaktaami, meropeneemi-vaborbaktaami tai kolistiini karbapenemaasin tyypistä riippuen; hoito toteutetaan erikoissairaanhoidossa infektiolääkärin ohjauksessa. Virtsatieinfektioissa voidaan joissain tapauksissa käyttää myös fosfomysiiniä herkkyyden mukaan, mutta valinta tehdään aina tapauskohtaisesti.
Yleisiä huomioita
Ehkäisyssä korostuu matkailuun ja ulkomailla saatuun sairaalahoitoon liittyvän riskin tunnistaminen sekä systemaattinen seulonta Suomeen palaavilta riskiryhmän potilailta. Sairaaloissa noudatetaan kansallista moniresistenttien mikrobien torjuntaohjetta, ja kosketusvarotoimet ovat keskeisiä leviämisen estämisessä. CPE-kantajuus E. colin osalta on THL:n tartuntatautirekisteriin ilmoitettava löydös. Rokotetta ei ole saatavilla, ja erityisryhmiä kuten iäkkäitä, immuunipuutteisia ja toistuvia virtsatieinfektioita saavia henkilöitä seurataan tarkemmin mahdollisen myöhemmän infektion varalta.
Rajaus
Tämä kuvaus kattaa yksinomaan oireettoman kolonisaation, jossa karbapenemaasia tuottava E. coli todetaan seulontanäytteestä ilman infektion merkkejä. Se erotetaan tilanteesta, jossa kanta aiheuttaa varsinaisen invasiivisen infektion, kuten virtsatieinfektion tai sepsiksen, jolloin hoidon tarve ja kliininen merkitys poikkeavat merkittävästi kantajuudesta.