Yleiskuva
Karbapenemaasit ovat entsyymejä, jotka hajottavat karbapeneemejä, viimeisen linjan antibiootteja vaikeiden bakteeri-infektioiden hoidossa, ja niiden yleistyminen Klebsiella pneumoniae -kannoissa on maailmanlaajuinen kansanterveysuhka. Suomessa CPE-kantajuutta todetaan tyypillisesti henkilöillä, jotka ovat olleet sairaalahoidossa ulkomailla, erityisesti alueilla, joilla karbapenemaasituottajat ovat yleisiä, kuten osissa Etelä-Eurooppaa, Aasiaa ja Lähi-itää. THL koordinoi valtakunnallista CPE-torjuntaa, ja Klebsiella pneumoniae on yksi yleisimmistä CPE-lajeista, joita Suomessa todetaan seulontojen yhteydessä. Kolonisaatio suolistossa voi kestää pitkään, ja kantaja voi levittää bakteeria tietämättään.
Oireet
CPE-kantajuus on oireeton tila: Klebsiella pneumoniae elää suolistossa aiheuttamatta tulehdusta tai muita sairauden merkkejä, ja kantaja ei tunnista tilaansa mitenkään ilman seulontanäytettä. Kantajuus todetaan tavallisesti ulosteesta tai peräsuolinäytteestä otetulla seulontaviljelyllä, joka tehdään esimerkiksi ulkomailla sairaalahoidossa olleille potilaille Suomeen palattaessa. Oireettomuus erottaa kantajuuden selvästi tilanteesta, jossa samainen karbapenemaasia tuottava kanta aiheuttaa invasiivisen infektion, kuten virtsatieinfektion, keuhkokuumeen tai sepsiksen; näissä tapauksissa potilaalla on kuumetta ja muita infektion merkkejä. Kantajuus itsessään ei aiheuta mitään kliinistä haittaa henkilölle, mutta se on merkittävä tartuntariski muille.
Hoito
Oireettomia CPE-kantajia ei hoideta antibiootein, koska hoito ei poista kolonisaatiota tehokkaasti ja voi lisätä resistenssin kehittymistä. Torjunta perustuu tiukkoihin kosketusvarotoimiin sairaalassa: kantaja hoidetaan omassa huoneessa, henkilökunta käyttää suojavarusteita ja käsihygienia on erityisen tarkkaa. THL:n ja sairaanhoitopiirien ohjeiden mukaan altistuneet potilaat, esimerkiksi samalla vuodeosastolla olleet, seulotaan mahdollisen leviämisen selvittämiseksi. Kantajuuden häviäminen todetaan vasta toistettujen negatiivisten seulontanäytteiden perusteella, ja tämä voi kestää kuukausia.
Lääkitys
Oireettomaan kantajuuteen ei ole eradikaatiohoitoa, eikä antibioottihoitoa anneta kolonisaation poistamiseksi. Jos kantajalle kehittyy myöhemmin invasiivinen infektio, hoito perustuu herkkyysmääritykseen ja voi sisältää lääkkeitä kuten keftatsidiimi-avibaktaami, meropeneemi-vaborbaktaami tai kolistiini riippuen karbapenemaasin tyypistä (esimerkiksi KPC, NDM tai OXA-48); tällaisen infektion hoito toteutetaan aina infektiolääkärin ohjauksessa. Pelkkään kantajuuteen liittyvää lääkitystä ei ole kliinisessä käytössä Suomessa.
Yleisiä huomioita
Ehkäisyssä keskeistä on matkailuun liittyvän riskin tunnistaminen: ulkomailla, erityisesti korkean CPE-esiintyvyyden alueilla, sairaalahoidossa olleet henkilöt seulotaan Suomeen palattaessa ennen muuta sairaalahoitoa. Sairaaloissa noudatetaan kansallista ohjetta moniresistenttien mikrobien torjunnasta, ja kosketusvarotoimet ja henkilökunnan koulutus ovat torjunnan kulmakiviä. CPE-kantajuus on THL:n tartuntatautirekisteriin ilmoitettava löydös, ja se voi laukaista laajemman altistuneiden seulonnan sairaalassa. Rokotetta ei ole saatavilla, ja erityisryhmiä, kuten immuunipuutteisia ja teho-osastopotilaita, seurataan tarkemmin, koska heillä kolonisaatio voi altistaa vakavalle infektiolle.
Rajaus
Tämä kuvaus kattaa yksinomaan oireettoman kolonisaation, jossa karbapenemaasia tuottava Klebsiella pneumoniae todetaan seulontanäytteestä ilman infektion merkkejä. Se erotetaan tilanteesta, jossa samainen kanta aiheuttaa varsinaisen invasiivisen infektion (esimerkiksi virtsatieinfektion, keuhkokuumeen tai sepsiksen), jolloin kliininen kuva ja hoitotarve poikkeavat merkittävästi oireettomasta kantajuudesta ja edellyttävät aktiivista, kohdennettua antimikrobihoitoa.