Yleiskuva
Enterovirusinfektiot ovat erityisen yleisiä lapsilla, ja suurin osa tartunnoista on lieviä tai oireettomia, mutta osa serotyypeistä on yhdistetty tunnettuihin oireyhtymiin, kuten käsi-suu-jalkatautiin ja herpangiinaan. Suomessa enterovirusten aiheuttama aseptinen (virusperäinen) aivokalvontulehdus on yksi yleisimmistä aivokalvontulehduksen muodoista lapsilla ja nuorilla aikuisilla, ja diagnostiikka perustuu nykyisin pääosin PCR-menetelmään aivo-selkäydinnesteestä, ulosteesta tai nielunäytteestä. Osa enterovirustyypeistä, kuten enterovirus D68, on liitetty myös epidemioihin, joissa esiintyy vaikeaa hengitystieoireilua ja harvinaisempana mutta vakavana löydöksenä äkillistä velttohalvausoireyhtymää lapsilla.
Oireet
Tavallisin ilmentymä on lievä kuumeinen flunssan kaltainen tauti, mutta enterovirukset aiheuttavat myös tunnusomaisia oireyhtymiä, kuten käsi-suu-jalkatautia, jossa ilmenee rakkuloita käsissä, jaloissa ja suussa, sekä herpangiinaa, jossa nielun takaosaan ilmestyy kivuliaita rakkuloita ja haavaumia korkean kuumeen kanssa. Enterovirukset ovat yleisin aseptisen aivokalvontulehduksen aiheuttaja, jonka oireita ovat päänsärky, niskan jäykkyys, kuume ja valonarkuus, ja tauti on tyypillisesti itsestään rajoittuva ja lievempi kuin bakteeriperäinen aivokalvontulehdus. Harvinaisempina mutta vakavampina ilmentyminä esiintyy enkefaliittia, sydänlihastulehdusta (myokardiittia) vastasyntyneillä ja pienillä lapsilla sekä äkillistä velttohalvausta, joka muistuttaa poliota. Vastasyntyneillä laaja enterovirusinfektio voi harvinaisena mutta vakavana tautimuotona johtaa monielinvaurioon.
Hoito
Valtaosa enterovirusinfektioista, kuten käsi-suu-jalkatauti, herpangiina ja aseptinen aivokalvontulehdus, hoidetaan oireenmukaisesti kuumelääkkeillä, riittävällä nesteytyksellä ja levolla, ja tauti parantuu itsestään päivien tai viikon kuluessa. Aseptista aivokalvontulehdusta epäiltäessä potilas arvioidaan sairaalassa, ja lannepisto tehdään bakteeriperäisen aivokalvontulehduksen poissulkemiseksi, mutta kun diagnoosi on varmistunut virusperäiseksi, potilas voi usein siirtyä oireenmukaiseen kotihoitoon. Vaikeat tapaukset, kuten enkefaliitti, sydänlihastulehdus tai vastasyntyneen yleisinfektio, vaativat sairaalahoitoa ja tarkkaa elintoimintojen seurantaa.
Lääkitys
Enterovirusinfektioihin ei ole yleisesti hyväksyttyä spesifistä viruslääkettä, ja hoito on pääosin oireenmukaista. Vaikeissa, hengenvaarallisissa vastasyntyneiden tai immuunipuutteisten infektioissa on tutkittu suonensisäistä immunoglobuliinia yksittäistapauksissa, mutta se ei ole vakiintunut yleishoito. Kivun ja kuumeen hoidossa käytetään tavanomaisia kuumelääkkeitä, ja suun rakkulat vaativat usein riittävää kivunlievitystä syömisen mahdollistamiseksi.
Yleisiä huomioita
Ehkäisyssä keskeistä on huolellinen käsihygienia, erityisesti vaipanvaihdon ja wc-käynnin jälkeen, sekä sairastuneiden lasten pitäminen kotona akuutin vaiheen ajan päiväkotiepidemioiden rajoittamiseksi. Poliorokote, joka kuuluu enterovirusten sukuun, on osa kansallista rokotusohjelmaa, mutta muita enterovirusserotyyppejä vastaan ei ole yleisessä käytössä olevaa rokotetta Suomessa. Enterovirusinfektiot eivät kuulu yleisen yksilöllisen ilmoitusvelvollisuuden piiriin, mutta polioepäilyt ja laajat epidemiat, kuten vastasyntyneiden osastoepidemiat, raportoidaan tartuntatautiviranomaisille erikseen. Erityisryhminä huomioidaan vastasyntyneet, immuunipuutteiset ja raskaana olevat, joiden infektio voi harvinaisissa tapauksissa vaikuttaa sikiöön tai vastasyntyneeseen vakavasti.
Rajaus
Tämä osio käsittelee laajaa enterovirusryhmää ja niiden aiheuttamia yleisiä oireyhtymiä, kuten käsi-suu-jalkatautia, herpangiinaa ja aseptista aivokalvontulehdusta, ei erikseen poliovirusta tai muita yksittäisiä eriteltyjä virustauteja, joita käsitellään omissa kuvauksissaan.