Yleiskuva
ESBL-Klebsiella-kannat ovat yleistyneet maailmanlaajuisesti ja myös Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana, ja niitä esiintyy erityisesti sairaalahoidon, ulkomailla oleskelun (varsinkin sairaalahoidon ulkomailla) ja antibioottihoitojen yhteydessä. THL seuraa ESBL-löydöksiä osana moniresistenttien mikrobien seurantaa, ja sairaanhoitopiirit toteuttavat seulontaa riskiryhmiin kuuluvilta potilailta, kuten ulkomailta sairaalasta siirtyviltä tai aiemmin ESBL-positiivisiksi todetuilta. Kantajuus voi kestää kuukausia tai vuosia, ja bakteeri voi levitä käsien ja hoitoympäristön pintojen välityksellä.
Oireet
Pelkkä kantajuus ei aiheuta oireita, ja suurin osa löydöksistä tehdäänkin seulontanäytteestä oireettomalta henkilöltä. Kun ESBL-Klebsiella aiheuttaa infektion, tyypillisimmät ilmentymät ovat virtsatietulehdus, jossa oireina on kirvely, tihentynyt virtsaamistarve ja kuume, sekä sairaalahankittu keuhkokuume tai haavainfektio erityisesti tehohoito- ja kirurgisilla potilailla. Vaikeimmissa tapauksissa bakteeri voi päästä verenkiertoon aiheuttaen sepsiksen, joka etenee nopeasti ja on erityisen vaarallinen, koska hoitovaste tavanomaisiin ensilinjan antibiootteihin puuttuu resistenssin vuoksi. Riskiryhmässä, kuten immuunipuutteisilla ja pitkäaikaisilla katetripotilailla, infektioriski kantajuudesta on selvästi suurempi kuin terveellä väestöllä.
Hoito
Oireeton kantajuus ei vaadi antibioottihoitoa, koska hoito ei tehokkaasti hävitä kantajuutta ja voi päinvastoin lisätä resistenssin kehittymistä. Infektion hoito perustuu aina herkkyysmäärityksiin, ja usein tarvitaan kapeaspektrisempien vaihtoehtojen puuttuessa niin sanottuja varalääkkeitä. Sairaalassa ESBL-kantajille ja infektiopotilaille toteutetaan kosketusvarotoimia, kuten yhden hengen huone, suojakäsineiden ja suojatakin käyttö sekä tehostettu käsihygienia, jotta tartunta ei leviä muihin potilaisiin.
Lääkitys
ESBL-kannat ovat vastustuskykyisiä penisilliineille ja useimmille kefalosporiineille, joten infektion hoidossa käytetään usein karbapeneemejä, kuten meropeneemiä tai ertapeneemiä, jotka ovat tehokkaita ESBL-entsyymiä tuottavia kantoja vastaan. Lievemmissä virtsatietulehduksissa voidaan herkkyysmäärityksen perusteella käyttää myös muita vaihtoehtoja, kuten fosfomysiinia tai nitrofurantoiinia, jos kanta on niille herkkä. Karbapeneemien käyttöä pyritään rajoittamaan harkitusti, jotta ei kehity karbapenemaaseja tuottavia entsyymejä (CPE), jotka olisivat vielä vaikeampi hoidettava ongelma.
Yleisiä huomioita
Ehkäisyssä keskeistä on antibioottien harkittu käyttö, hyvä käsihygienia terveydenhuollossa ja kosketusvarotoimien noudattaminen tunnettujen kantajien hoidossa. Rokotetta ESBL-Klebsiellaa vastaan ei ole. Suomessa moniresistenttien mikrobien, mukaan lukien ESBL-tuottavien enterobakteerien, kantajuus ja infektiot kuuluvat tartuntatautilain mukaiseen ilmoitusvelvollisuuteen, ja sairaalat ylläpitävät omaa moniresistenssirekisteriä potilaiden jatkohoidon ohjaamiseksi. Erityisryhmänä ulkomailla sairaalahoitoa saaneet, pitkäaikaishoidon potilaat, katetrien ja letkujen käyttäjät sekä immuunipuutteiset ovat kohonneessa riskissä sekä kantajuudelle että infektiolle.
Rajaus
Tämä osio kattaa nimenomaan ESBL-entsyymiä tuottavan Klebsiella pneumoniae -kannan kantajuuden ja siihen liittyvät infektiot, ei muita moniresistenttejä bakteereita kuten MRSA:ta, VRE:tä tai karbapenemaasia tuottavia enterobakteereita (CPE), joita käsitellään omina kokonaisuuksinaan.
