Akuutti hepatiitti B on hepatiitti B -viruksen (HBV) aiheuttama äskettäinen maksatulehdus. Virus tarttuu veren ja eritteiden välityksellä, esimerkiksi suojaamattomassa seksissä, yhteiskäytössä olevista pistosvälineistä ja äidistä lapseen synnytyksessä. Hepatiitti B on yleisvaarallinen tartuntatauti, joka ilmoitetaan THL:lle; Suomessa esiintyvyys on matala rokotusten ja seulontojen ansiosta. Tällä sivulla näet myös, missä tautia on eniten ja miten tapausmäärät ovat muuttuneet.
Hepatiitti B, akuutti näkyy uusimmassa raportointijaksossa lukemalla 12 tapausta. Muutos edelliseen jaksoon on +4 ja seuraavan kuukauden ennuste on 16.
Akuutti hepatiitti B on hepatiitti B -viruksen (HBV) aiheuttama äskettäinen maksatulehdus. Virus tarttuu veren ja eritteiden välityksellä, esimerkiksi suojaamattomassa seksissä, yhteiskäytössä olevista pistosvälineistä ja äidistä lapseen synnytyksessä. Hepatiitti B on yleisvaarallinen tartuntatauti, joka ilmoitetaan THL:lle; Suomessa esiintyvyys on matala rokotusten ja seulontojen ansiosta.
HBV on erittäin tarttuva veriteitse leviävä virus. Itämisaika on pitkä, tyypillisesti 1–6 kuukautta. Aikuisena saatu akuutti infektio paranee useimmiten itsestään, mutta pieni osa (aikuisilla noin 5 %) jää krooniseksi; imeväisenä saatu tartunta kroonistuu paljon todennäköisemmin. Osa akuuteista infektioista on oireettomia.
Oireina voi olla väsymystä, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia, vatsakipua oikealla ylävatsalla, nivelkipuja ja keltaisuutta (ihon ja silmänvalkuaisten kellastuminen), virtsa voi tummua ja uloste vaaleta. Osa sairastaa taudin oireettomana. Harvinaisena mutta vakavana muotona esiintyy äkillinen maksan vajaatoiminta (fulminantti hepatiitti). Oireet kestävät yleensä viikkoja.
Akuutti hepatiitti B hoidetaan tavallisesti oireenmukaisesti levolla ja nesteytyksellä, koska tauti paranee useimmiten itsestään. Maksan tilaa ja paranemista seurataan verikokein. Vaikeassa tai fulminantissa taudissa tarvitaan sairaalahoitoa ja joskus viruslääkitystä sekä maksansiirtoarviota. Alkoholia ja maksatoksisia aineita vältetään.
Useimmat akuutit tapaukset eivät vaadi viruslääkitystä. Vaikeassa tai pitkittyvässä akuutissa taudissa voidaan käyttää nukleosidi-/nukleotidianalogeja (esim. tenofoviiri, entekaviiri). Altistuneille voidaan antaa tartunnan jälkeisenä ehkäisynä hepatiitti B -immunoglobuliinia ja rokotetta.
Tehokkain ehkäisy on hepatiitti B -rokote, joka kuuluu Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan (mm. vauvat). Tartuntoja ehkäistään kondomilla, puhtailla pistosvälineillä ja verituotteiden turvallisuudella. Altistuksen jälkeinen rokote ja immunoglobuliini estävät tartuntaa.
Tämä kuvaus koskee akuuttia hepatiitti B -infektiota. Krooninen hepatiitti B kuvataan erikseen. Kuvaus on yleisluonteinen tietoteksti eikä korvaa hoitavan lääkärin arviota.
Tapausluvut tällä sivulla kertovat todetuista löydöksistä raportointijaksolla. Ne eivät kuvaa kaikkia oireilevia, testaamattomia tai vasta epäiltyjä tartuntoja.
Tulkinnassa kannattaa huomioida kausivaihtelu, testauksen määrä sekä alueelliset erot.
Tapausluvut perustuvat THL:n tartuntatautirekisterin avoimeen aineistoon. Oireteksti on yleistä taustatietoa, ei diagnoosi- tai hoito-ohje.
Yleisyys näkyy tämän sivun tapausluvussa ja historiakäyrässä. Tulkinta kannattaa tehdä suhteessa edelliseen jaksoon eikä vain yhden luvun perusteella.
Muutosrivi, trendi ja historiakaavio näyttävät, onko tauti nousussa, laskussa vai lähellä aiempaa tasoa.