Krooninen hepatiitti B tarkoittaa yli kuusi kuukautta jatkuvaa HBV-infektiota, jossa virus jää pysyvästi elimistöön. Se voi ajan myötä johtaa maksakirroosiin ja maksasyöpään. Tartunta on saatu veriteitse tai äidistä lapseen, ja imeväisenä saatu tartunta kroonistuu erityisen usein. Hepatiitti B ilmoitetaan THL:lle, ja kroonista muotoa seurataan säännöllisesti. Tällä sivulla näet myös, missä tautia on eniten ja miten tapausmäärät ovat muuttuneet.
Hepatiitti B, krooninen näkyy uusimmassa raportointijaksossa lukemalla 22 tapausta. Muutos edelliseen jaksoon on −12 ja trendi on Laskussa.
Krooninen hepatiitti B tarkoittaa yli kuusi kuukautta jatkuvaa HBV-infektiota, jossa virus jää pysyvästi elimistöön. Se voi ajan myötä johtaa maksakirroosiin ja maksasyöpään. Tartunta on saatu veriteitse tai äidistä lapseen, ja imeväisenä saatu tartunta kroonistuu erityisen usein. Hepatiitti B ilmoitetaan THL:lle, ja kroonista muotoa seurataan säännöllisesti.
Kroonisuuden riski riippuu tartuntaiästä: imeväisillä valtaosa kroonistuu, aikuisilla vain pieni osa. Krooninen infektio voi olla vuosia oireeton, mutta virus voi silti vaurioittaa maksaa hitaasti. Osalla tauti on rauhallinen kantajuus, osalla aktiivinen ja etenevä. Suomessa krooninen hepatiitti B on yleisintä korkean esiintyvyyden maista tulleilla.
Krooninen hepatiitti B on usein pitkään oireeton, ja se todetaan usein sattumalta tai seulonnassa. Maksan vaurioituessa voi ilmaantua väsymystä, ja pitkälle edetessä kirroosin ja maksan vajaatoiminnan oireita (turvotukset, vatsaontelon nesteytyminen, keltaisuus). Maksasyövän riski on suurentunut. Oireet ilmaantuvat usein vasta myöhäisvaiheessa.
Hoidon tavoitteena on estää maksavaurion eteneminen ja komplikaatiot, ja se perustuu säännölliseen seurantaan sekä tarvittaessa viruslääkitykseen. Kaikki eivät tarvitse lääkitystä, vaan hoitopäätös perustuu virusmäärään, maksaentsyymeihin ja maksan tilaan. Seurantaan kuuluu maksasyövän seulonta kaikukuvauksin riskipotilailla. Hoito toteutetaan erikoislääkärin ohjauksessa.
Hoitona käytetään pitkäaikaisia nukleosidi-/nukleotidianalogeja, kuten tenofoviiria tai entekaviiria, jotka hillitsevät viruksen lisääntymistä; hoito on usein pitkäkestoista tai pysyvää. Joissakin tapauksissa käytetään pegyloitua interferonia määräaikaisena hoitona. Lääkitys ei yleensä poista virusta pysyvästi mutta estää maksavaurion etenemisen.
Ehkäisy perustuu hepatiitti B -rokotukseen, joka kuuluu kansalliseen ohjelmaan, sekä veriteitse ja seksiteitse tapahtuvan tartunnan estoon. Kroonisen kantajan lähipiiri ja kumppanit rokotetaan. Alkoholin välttäminen ja muiden maksasairauksien (esim. hepatiitti C, D) huomioiminen ovat tärkeitä.
Tämä kuvaus koskee kroonista hepatiitti B -infektiota. Akuutti hepatiitti B kuvataan erikseen. Kuvaus on yleisluonteinen tietoteksti eikä korvaa hoitavan lääkärin arviota.
Tapausluvut tällä sivulla kertovat todetuista löydöksistä raportointijaksolla. Ne eivät kuvaa kaikkia oireilevia, testaamattomia tai vasta epäiltyjä tartuntoja.
Tulkinnassa kannattaa huomioida kausivaihtelu, testauksen määrä sekä alueelliset erot.
Yleisyys näkyy tämän sivun tapausluvussa ja historiakäyrässä. Tulkinta kannattaa tehdä suhteessa edelliseen jaksoon eikä vain yhden luvun perusteella.
Muutosrivi, trendi ja historiakaavio näyttävät, onko tauti nousussa, laskussa vai lähellä aiempaa tasoa.