Yleiskuva
HCV-infektio jää akuutin vaiheen jälkeen krooniseksi noin 60–80 prosentilla tartunnan saaneista, ja krooninen hepatiitti C on usein vuosikausia oireeton, mikä tarkoittaa, että moni kantaja ei tiedä sairastavansa tautia ennen kuin maksavaurio on edennyt pitkälle. THL ylläpitää tartuntatautirekisteriä, johon HCV-löydökset ilmoitetaan, ja Suomessa on käynnissä kansallisia toimia hepatiitti C:n eliminoimiseksi kansanterveysongelmana WHO:n tavoitteiden mukaisesti vuoteen 2030 mennessä. Diagnostiikka perustuu ensin HCV-vasta-ainetestiin ja positiivisen löydöksen varmistamiseen HCV-RNA-määrityksellä, joka osoittaa aktiivisen infektion.
Oireet
Akuutti vaihe on useimmiten oireeton tai lievä, mahdollisesti väsymystä, pahoinvointia ja lievää ikterusta, joten se jää usein huomaamatta. Krooninen hepatiitti C etenee hitaasti vuosien tai vuosikymmenten kuluessa, ja oireet, kuten väsymys, oikean kylkikaaren alla tuntuva epämukavuus ja jaksoittainen pahoinvointi, ilmaantuvat usein vasta kun maksassa on merkittävä fibroosi. Pitkälle edenneessä taudissa kehittyy maksakirroosi, joka voi johtaa maksan vajaatoimintaan, askitekseen, ruokatorven laskimolaajentumien verenvuotoihin ja lisää merkittävästi hepatosellulaarisen karsinooman riskiä. HCV liittyy myös useisiin maksan ulkopuolisiin ilmentymiin, kuten kryoglobulinemiaan ja munuaisten glomerulonefriittiin.
Hoito
Nykyhoito perustuu suun kautta otettaviin suoravaikutteisiin viruslääkkeisiin (DAA), jotka annetaan tyypillisesti 8–12 viikon kuurina ja joilla saavutetaan yli 95 prosentin parantumisaste eli pysyvä virologinen vaste. Ennen hoidon aloitusta arvioidaan maksan fibroosiaste esimerkiksi elastografialla, määritetään viruksen genotyyppi ja suljetaan pois muut lääkeinteraktiot. Hoito toteutetaan Suomessa erikoissairaanhoidossa infektiolääkärin tai gastroenterologin seurannassa, ja pidemmälle edenneen kirroosin yhteydessä potilas jää seurantaan myös hoidon jälkeen maksasyöpäriskin vuoksi.
Lääkitys
Suomessa käytössä olevat DAA-yhdistelmävalmisteet sisältävät esimerkiksi sofosbuviiria yhdistettynä velpatasviiriin tai glekapreviirin ja pibrentasviirin yhdistelmävalmisteen, joiden valinta riippuu genotyypistä, aiemmasta hoitohistoriasta ja maksan toimintakyvystä. Aiemmin käytetyt interferonipohjaiset hoidot ovat käytännössä jääneet pois käytöstä sivuvaikutustensa ja heikomman tehonsa vuoksi. Pistokäyttäjien hoitoon liittyy usein myös haittoja vähentävää tukea, jotta uudelleentartunnan riski pysyy pienenä.
Yleisiä huomioita
Ehkäisyssä keskeistä on puhtaiden pistovälineiden saatavuus, turvallinen verensiirtokäytäntö ja seksitartuntojen ehkäisy, sillä toimivaa rokotetta hepatiitti C:tä vastaan ei ole olemassa. HCV-tartunta on Suomessa yleisvaarallinen tartuntatauti, josta lääkärin on tehtävä ilmoitus tartuntatautirekisteriin. Erityisryhminä huomioidaan suonensisäisten huumeiden käyttäjät, vankilaväestö, HIV-koinfektoituneet sekä ennen 1990-luvun puolivälin seulontakäytäntöjä verensiirtoja saaneet henkilöt, joille suositellaan matalan kynnyksen testausta. Raskaana olevilta seulotaan HCV tarvittaessa, ja äidistä lapseen tapahtuva tartunta on mahdollinen, joskin harvinaisempi kuin hepatiitti B:ssä.
Rajaus
Tämä osio käsittelee nimenomaan hepatiitti C -viruksen aiheuttamaa maksatulehdusta ja sen nykyaikaista lääkehoitoa, ei muita virushepatiitteja (A, B, D, E), joita kuvataan omissa erillisissä tautikuvauksissaan.