Hepatiitti D on hepatiitti D -viruksen (HDV, deltavirus) aiheuttama maksatulehdus, joka voi esiintyä vain samanaikaisesti hepatiitti B -infektion kanssa, koska HDV tarvitsee HBV:n pintaproteiinia lisääntyäkseen. Se on hepatiiteista vaikein muoto ja voi pahentaa maksavauriota huomattavasti. Tartunta leviää veriteitse kuten hepatiitti B, ja tauti ilmoitetaan THL:lle. Tällä sivulla näet myös, missä tautia on eniten ja miten tapausmäärät ovat muuttuneet.
Hepatiitti D näkyy uusimmassa raportointijaksossa lukemalla 1 tapausta. Muutos edelliseen jaksoon on −1 ja seuraavan kuukauden ennuste on 1.
Hepatiitti D on hepatiitti D -viruksen (HDV, deltavirus) aiheuttama maksatulehdus, joka voi esiintyä vain samanaikaisesti hepatiitti B -infektion kanssa, koska HDV tarvitsee HBV:n pintaproteiinia lisääntyäkseen. Se on hepatiiteista vaikein muoto ja voi pahentaa maksavauriota huomattavasti. Tartunta leviää veriteitse kuten hepatiitti B, ja tauti ilmoitetaan THL:lle.
HDV tarttuu veren ja eritteiden välityksellä samoin kuin HBV, esimerkiksi pistosvälineiden ja seksin kautta. Tartunta voi tapahtua joko samanaikaisesti HBV:n kanssa (koinfektio) tai kroonisen HBV-kantajan lisätartuntana (superinfektio). Superinfektio johtaa usein vaikeaan krooniseen maksasairauteen. Suomessa HDV on harvinainen ja liittyy usein ulkomaisiin tartuntoihin tai suonensisäisten huumeiden käyttöön.
Oireet muistuttavat muita virushepatiitteja: väsymys, ruokahaluttomuus, pahoinvointi, vatsakipu ja keltaisuus. Koinfektio voi aiheuttaa vaikean akuutin hepatiitin, ja superinfektio johtaa usein taudin nopeaan etenemiseen ja kroonistumiseen. Krooninen hepatiitti D lisää maksakirroosin ja maksasyövän riskiä nopeammin kuin pelkkä hepatiitti B. Osa on pitkään vähäoireisia.
Hoito toteutetaan erikoissairaanhoidossa, ja se on haastavampaa kuin muissa hepatiiteissa. Perinteisesti on käytetty pitkiä interferonihoitoja, ja uusina hoitoina on kehitetty viruksen soluunpääsyä estäviä lääkkeitä. Samalla hoidetaan taustalla oleva hepatiitti B. Maksan tilaa ja komplikaatioita seurataan säännöllisesti.
Hoitona on käytetty pegyloitua interferoni alfaa pitkinä kuureina; uudempana hoitona on bulevirtidi, joka estää viruksen pääsyn maksasoluihin. Taustalla olevaa HBV:tä hoidetaan tarvittaessa nukleosidi-/nukleotidianalogeilla. Hoitolinjat ovat kehittymässä, ja ne räätälöidään yksilöllisesti.
Koska HDV tarvitsee HBV:n, hepatiitti B -rokote suojaa myös hepatiitti D:ltä estämällä HBV-tartunnan. Muuten ehkäisy on sama kuin hepatiitti B:ssä: puhtaat pistosvälineet, turvaseksi ja verituotteiden turvallisuus. HBV-kantajien suojaaminen lisätartunnalta on tärkeää.
Tämä kuvaus koskee hepatiitti D:tä, joka esiintyy vain hepatiitti B:n yhteydessä. Muut hepatiitit kuvataan erikseen. Kuvaus on yleisluonteinen tietoteksti eikä korvaa lääkärin arviota.
Tapausluvut tällä sivulla kertovat todetuista löydöksistä raportointijaksolla. Ne eivät kuvaa kaikkia oireilevia, testaamattomia tai vasta epäiltyjä tartuntoja.
Tulkinnassa kannattaa huomioida kausivaihtelu, testauksen määrä sekä alueelliset erot.
Tapausluvut perustuvat THL:n tartuntatautirekisterin avoimeen aineistoon. Oireteksti on yleistä taustatietoa, ei diagnoosi- tai hoito-ohje.
Yleisyys näkyy tämän sivun tapausluvussa ja historiakäyrässä. Tulkinta kannattaa tehdä suhteessa edelliseen jaksoon eikä vain yhden luvun perusteella.
Muutosrivi, trendi ja historiakaavio näyttävät, onko tauti nousussa, laskussa vai lähellä aiempaa tasoa.