SARS-CoV-2 on koronavirus, joka aiheuttaa COVID-19-taudin ja levisi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi vuonna 2020. Se tarttuu ensisijaisesti pisara- ja aerosolitartuntana hengitysteitse. Virus muuntuu jatkuvasti, ja Suomessa se kiertää nykyään pääosin kausiluonteisesti hengitystieinfektioiden joukossa; vakavia tapauksia ja kuolemia seurataan THL:ssä. Tällä sivulla näet myös, missä tautia on eniten ja miten tapausmäärät ovat muuttuneet.
Koronavirus SARS-CoV-2 (korona) näkyy uusimmassa raportointijaksossa lukemalla 18 tapausta. Muutos edelliseen jaksoon on −2 ja seuraavan kuukauden ennuste on 23.
SARS-CoV-2 on koronavirus, joka aiheuttaa COVID-19-taudin ja levisi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi vuonna 2020. Se tarttuu ensisijaisesti pisara- ja aerosolitartuntana hengitysteitse. Virus muuntuu jatkuvasti, ja Suomessa se kiertää nykyään pääosin kausiluonteisesti hengitystieinfektioiden joukossa; vakavia tapauksia ja kuolemia seurataan THL:ssä.
Virus tarttuu lähikontaktissa ja huonosti ilmastoiduissa sisätiloissa, ja itämisaika on tyypillisesti muutamasta päivästä noin viikkoon. Suurin osa sairastuu lievästi, mutta vakavan taudin riski kasvaa iän, ylipainon ja perussairauksien myötä. Immuniteetti rokotusten ja sairastettujen tautien myötä on vähentänyt vakavia tautimuotoja merkittävästi. Uudet muunnokset voivat väistää osittain aiempaa immuniteettia.
Tavallisia oireita ovat kuume, yskä, kurkkukipu, nuha, päänsärky, lihaskivut ja väsymys; osalla esiintyy haju- ja makuaistin muutoksia. Vakavassa taudissa kehittyy hengenahdistusta ja keuhkokuume, joka voi johtaa hapenpuutteeseen ja tehohoitoon. Osalla oireet pitkittyvät (long COVID) viikkoja tai kuukausia. Lapsilla tauti on yleensä lievä.
Lievä tauti hoidetaan kotona levolla, nesteytyksellä ja kuume- ja kipulääkkeillä. Vaikeassa taudissa sairaalahoidossa annetaan lisähappea, ja tarvittaessa käytetään kortikosteroideja ja hengitystukea. Riskiryhmäläisille voidaan varhaisvaiheessa harkita viruslääkitystä taudin vaikeutumisen estämiseksi. Hoidon porrastus perustuu taudin vaikeusasteeseen ja hapetukseen.
Riskiryhmäläisten varhaishoidossa käytetään suun kautta otettavaa nirmatrelviiri-ritonaviiria (Paxlovid) tai laskimoon annettavaa remdesiviiriä oireiden alkuvaiheessa. Sairaalahoidossa vakavassa taudissa käytetään deksametasonia ja tarvittaessa immuunivastetta muokkaavia lääkkeitä. Antibiootit eivät tehoa virukseen, ja niitä käytetään vain bakteerilisäinfektioon.
Rokotukset ovat keskeinen suoja vakavaa tautia vastaan, ja tehosteita suositellaan erityisesti iäkkäille ja riskiryhmille. Tartuntoja vähennetään käsihygienialla, sairaana kotona pysymisellä ja hyvällä sisäilmanvaihdolla. Riskiryhmiin kuuluvat iäkkäät, raskaana olevat ja monisairaat.
Tämä kuvaus koskee SARS-CoV-2-viruksen aiheuttamaa COVID-19-tautia yleisesti. Muunnoskohtaiset erot ja hoitosuositukset päivittyvät, joten ajankohtaiset ohjeet kannattaa tarkistaa THL:stä. Kuvaus on yleisluonteinen eikä korvaa hoitavan lääkärin arviota.
Tapausluvut tällä sivulla kertovat todetuista löydöksistä raportointijaksolla. Ne eivät kuvaa kaikkia oireilevia, testaamattomia tai vasta epäiltyjä tartuntoja.
Tulkinnassa kannattaa huomioida kausivaihtelu, testauksen määrä sekä alueelliset erot.
Tapausluvut perustuvat THL:n tartuntatautirekisterin avoimeen aineistoon. Oireteksti on yleistä taustatietoa, ei diagnoosi- tai hoito-ohje.
Yleisyys näkyy tämän sivun tapausluvussa ja historiakäyrässä. Tulkinta kannattaa tehdä suhteessa edelliseen jaksoon eikä vain yhden luvun perusteella.
Muutosrivi, trendi ja historiakaavio näyttävät, onko tauti nousussa, laskussa vai lähellä aiempaa tasoa.