Yleiskuva
Legionella-bakteerit elävät luonnostaan vesistöissä ja maaperässä, mutta ne voivat lisääntyä voimakkaasti rakennusten vesijärjestelmissä, kuten suihkuissa, kostuttimissa ja poreammeissa, jos veden lämpötila ja seisonta-aika suosivat kasvua. Tartunta ei leviä ihmisestä toiseen, vaan altistuminen tapahtuu hengittämällä bakteeripitoista vesisumua, esimerkiksi suihkussa, hotellien vesijärjestelmissä tai matkailun yhteydessä. THL:n toimenpideohjeen mukaan legionelloositapaukset selvitetään tarkasti mahdollisen tartuntalähteen, kuten vesijärjestelmän tai matkakohteen, tunnistamiseksi. Sairastumisriski on suurentunut tupakoivilla, iäkkäillä ja immuunipuutteisilla henkilöillä.
Oireet
Tauti alkaa tyypillisesti korkealla kuumeella, vilunväristyksillä, lihaskivuilla ja päänsäryllä, joihin liittyy usein kuiva yskä ja hengenahdistus keuhkokuumeen kehittyessä. Osalla potilaista esiintyy myös maha-suolikanavan oireita, kuten ripulia ja vatsakipua, sekä sekavuutta, mikä poikkeaa tyypillisestä bakteeriperäisestä keuhkokuumeesta. Tauti voi edetä nopeasti vaikeaksi keuhkokuumeeksi, joka vaatii tehohoitoa, ja komplikaatioihin kuuluvat hengitysvajaus, munuaisten vajaatoiminta ja septinen sokki. Lievempi muoto, Pontiac-kuume, aiheuttaa influenssan kaltaisen oireiston ilman keuhkokuumetta ja parantuu itsekseen.
Hoito
Legioonalaistauti vaatii aina sairaalahoitoa, joka sisältää kohdennetun antibioottihoidon sekä tarvittaessa happihoitoa ja tehohoitoa vaikean hengitysvajauksen tai septisen sokin yhteydessä. Diagnoosin varmistuttua on tärkeää selvittää mahdollinen tartuntalähde, kuten kiinteistön vesijärjestelmä, jotta lähde voidaan puhdistaa ja jatkotartunnat estää. Toipuminen voi kestää viikkoja, ja iäkkäillä ja perussairailla toipumisaika on usein pidempi.
Lääkitys
Ensisijaisia lääkkeitä ovat fluorokinolonit, kuten levofloksasiini, ja makrolidit, kuten atsitromysiini, jotka tunkeutuvat hyvin soluihin ja tehoavat Legionella-bakteeriin; beetalaktaamiantibiootit, kuten penisilliinit, eivät tehoa solunsisäiseen bakteeriin. Hoito annetaan tyypillisesti suonensisäisesti vaikeaoireisilla potilailla ja jatketaan usein 1–3 viikon ajan taudin vaikeusasteesta riippuen.
Yleisiä huomioita
Legionelloosi on Suomessa ilmoitettava tartuntatauti, ja sekä lääkärin että laboratorion on tehtävä ilmoitus tartuntatautirekisteriin; ilmoituksen tekijän on myös otettava yhteyttä hyvinvointialueen tartuntatautilääkäriin ja tarvittaessa kunnan terveydensuojeluviranomaiseen mahdollisen ympäristölähteen selvittämiseksi. Ehkäisy perustuu vesijärjestelmien oikeaan ylläpitoon, kuten riittävän korkeaan lämminvesivaraajan lämpötilaan ja säännölliseen huoltoon, koska rokotetta tautia vastaan ei ole. Erityisryhmiin, kuten tupakoiviin, iäkkäisiin, immuunipuutteisiin ja kroonisia keuhkosairauksia sairastaviin, kohdistetaan erityistä varovaisuutta esimerkiksi sairaaloiden ja hoivalaitosten vesijärjestelmien ylläpidossa. Matkailuun liittyvät tartunnat selvitetään usein kansainvälisessä yhteistyössä, koska altistuminen on voinut tapahtua ulkomailla.
Rajaus
Tämä kohta käsittelee Legionella-bakteerien aiheuttamaa keuhkokuumetta ja lievempää Pontiac-kuumetta; vesijärjestelmien teknisen kunnossapidon yksityiskohdat on rajattu tämän lääketieteellisen kuvauksen ulkopuolelle.