Kyseessä on metisilliiniresistentin Staphylococcus aureuksen (MRSA) aiheuttama invasiivinen infektio, kun bakteeri löytyy verestä tai selkäydinnesteestä. Tämä on vakava, henkeä uhkaava tila, ei oireeton kantajuus. MRSA:n resistenssi tavanomaisille stafylokokkilääkkeille vaikeuttaa hoitoa, ja invasiiviset MRSA-löydökset seurataan THL:n valtakunnallisessa seurannassa ja ilmoitetaan tartuntatautirekisteriin. Tällä sivulla näet myös, missä tautia on eniten ja miten tapausmäärät ovat muuttuneet.
MRSA veri/likvor näkyy uusimmassa raportointijaksossa lukemalla 13 tapausta. Muutos edelliseen jaksoon on +3 ja seuraavan kuukauden ennuste on 10.
Kyseessä on metisilliiniresistentin Staphylococcus aureuksen (MRSA) aiheuttama invasiivinen infektio, kun bakteeri löytyy verestä tai selkäydinnesteestä. Tämä on vakava, henkeä uhkaava tila, ei oireeton kantajuus. MRSA:n resistenssi tavanomaisille stafylokokkilääkkeille vaikeuttaa hoitoa, ja invasiiviset MRSA-löydökset seurataan THL:n valtakunnallisessa seurannassa ja ilmoitetaan tartuntatautirekisteriin.
MRSA voi päästä verenkiertoon ihovaurioista, kanyyleista, leikkaushaavoista tai syvistä infektioista, aivan kuten metisilliiniherkkä S. aureus. Bakteremiaan liittyy usein etäpesäkkeitä, kuten sydänläppätulehdus, luu- ja niveltulehdukset sekä paiseet. Riski on suurentunut sairaalapotilailla, katetripotilailla ja niillä, joilla on tunnettu MRSA-kantajuus. Erona metisilliiniherkkään kantaan on rajallisempi lääkevalikoima.
Oireina ovat korkea kuume, vilunväristykset, yleistilan lasku ja sepsis, joka voi johtaa verenpaineen romahdukseen ja monielinvaurioon. Etäpesäkkeet aiheuttavat paikallisoireita, kuten selkäkipua, nivelkipua tai sydämen sivuääniä. Aivokalvotulehduksessa esiintyy päänsärkyä, niskajäykkyyttä, kuumetta ja tajunnan häiriöitä. Tila voi edetä nopeasti kriittiseksi.
Hoito on sairaalahoitoa, joka perustuu ripeään suonensisäiseen antibioottihoitoon sekä infektiopesäkkeen etsimiseen ja hoitoon (katetrin poisto, paiseen dreneeraus, mahdollinen kirurgia). Potilas hoidetaan kosketusvarotoimin. Infektiolääkärin konsultaatio ja kaikukuvaukset (sydän) ovat yleensä tarpeen. Hoito on pitkä, usein viikkoja.
MRSA-bakteremian hoidossa käytetään ensisijaisesti vankomysiiniä suonensisäisesti, vaihtoehtoina daptomysiini tai muut MRSA-tehoiset lääkkeet herkkyyden ja pesäkkeen mukaan. Lääkeainepitoisuuksia seurataan (esim. vankomysiini). Hoidon pituus määräytyy pesäkkeiden ja mahdollisen endokardiitin mukaan.
Torjunnassa keskeistä ovat käsihygienia, kosketusvarotoimet ja riskipotilaiden seulonta. Aseptiikka toimenpiteissä ja katetrien huolellinen hoito vähentävät hoitoon liittyviä infektioita. Antibioottien hallittu käyttö hidastaa resistenssin leviämistä.
Tämä kuvaus koskee MRSA:n invasiivista veri- tai likvorlöydöstä. Oireeton MRSA-kantajuus ja metisilliiniherkän S. aureuksen infektiot kuvataan erikseen. Kuvaus on yleisluonteinen tietoteksti eikä korvaa yksilöllistä hoitoa.
Tapausluvut tällä sivulla kertovat todetuista löydöksistä raportointijaksolla. Ne eivät kuvaa kaikkia oireilevia, testaamattomia tai vasta epäiltyjä tartuntoja.
Tulkinnassa kannattaa huomioida kausivaihtelu, testauksen määrä sekä alueelliset erot.
Tapausluvut perustuvat THL:n tartuntatautirekisterin avoimeen aineistoon. Oireteksti on yleistä taustatietoa, ei diagnoosi- tai hoito-ohje.
Yleisyys näkyy tämän sivun tapausluvussa ja historiakäyrässä. Tulkinta kannattaa tehdä suhteessa edelliseen jaksoon eikä vain yhden luvun perusteella.
Muutosrivi, trendi ja historiakaavio näyttävät, onko tauti nousussa, laskussa vai lähellä aiempaa tasoa.