Muiden elinten tuberkuloosi eli ekstrapulmonaalinen tuberkuloosi tarkoittaa Mycobacterium tuberculosis -bakteerin aiheuttamaa tautia keuhkojen ulkopuolella, esimerkiksi imusolmukkeissa, luustossa, virtsateissä, aivokalvoissa tai suoliston alueella. Se syntyy tavallisesti, kun bakteeri leviää verenkierron kautta alkuperäisestä keuhkotartunnasta. Kaikki tuberkuloosin muodot ovat yleisvaarallisia tartuntatauteja ja ilmoitetaan THL:lle, vaikka ekstrapulmonaalinen tauti on yleensä huonommin tarttuva kuin keuhkotuberkuloosi. Tällä sivulla näet myös, missä tautia on eniten ja miten tapausmäärät ovat muuttuneet.
Muiden elinten tuberkuloosi näkyy uusimmassa raportointijaksossa lukemalla 6 tapausta. Muutos edelliseen jaksoon on +3 ja trendi on Nousussa.
Muiden elinten tuberkuloosi eli ekstrapulmonaalinen tuberkuloosi tarkoittaa Mycobacterium tuberculosis -bakteerin aiheuttamaa tautia keuhkojen ulkopuolella, esimerkiksi imusolmukkeissa, luustossa, virtsateissä, aivokalvoissa tai suoliston alueella. Se syntyy tavallisesti, kun bakteeri leviää verenkierron kautta alkuperäisestä keuhkotartunnasta. Kaikki tuberkuloosin muodot ovat yleisvaarallisia tartuntatauteja ja ilmoitetaan THL:lle, vaikka ekstrapulmonaalinen tauti on yleensä huonommin tarttuva kuin keuhkotuberkuloosi.
Tauti kehittyy usein kuukausia tai vuosia alkuperäisen tartunnan jälkeen bakteerin uudelleen aktivoituessa. Yleisin muoto on imusolmuketuberkuloosi, mutta tauti voi esiintyä lähes missä tahansa elimessä. Riskiä lisäävät immuunipuutos ja HIV. Ekstrapulmonaalinen tauti ei tavallisesti tartu ihmisestä toiseen, ellei siihen liity keuhkotautia.
Oireet riippuvat kohde-elimestä: imusolmuketuberkuloosissa esiintyy kivuttomia, suurentuneita imusolmukkeita; luustotuberkuloosissa selkä- tai nivelkipua ja luukudoksen tuhoa; aivokalvotuberkuloosissa päänsärkyä, kuumetta, niskajäykkyyttä ja neurologisia oireita. Yleisoireina voi olla kuumeilua, yöhikoilua, väsymystä ja laihtumista. Aivokalvotuberkuloosi on hengenvaarallinen ja vaatii nopean hoidon.
Hoito noudattaa samoja periaatteita kuin keuhkotuberkuloosissa, eli pitkää yhdistelmälääkitystä, mutta hoidon kesto voi olla pidempi esimerkiksi aivokalvo- ja luustotuberkuloosissa. Joissakin muodoissa tarvitaan lisäksi kirurgista hoitoa tai kortikosteroideja (esim. aivokalvotuberkuloosissa). Hoito toteutetaan infektiolääkärin ohjauksessa. Hoitovaste ja haitat vaativat säännöllistä seurantaa.
Peruslääkitys on sama neljän lääkkeen aloitusvaihe (rifampisiini, isoniatsidi, pyratsiiniamidi, etambutoli) ja sen jälkeen rifampisiini ja isoniatsidi, mutta hoidon kokonaispituus räätälöidään taudin sijainnin mukaan, esimerkiksi aivokalvotuberkuloosissa jopa 9–12 kuukautta. Aivokalvotuberkuloosissa käytetään lisäksi kortikosteroideja. Resistentit muodot vaativat erikoislääkkeitä.
Ehkäisy ja tartunnanjäljitys noudattavat samoja periaatteita kuin keuhkotuberkuloosissa. BCG-rokote suojaa erityisesti lasten vaikeilta muodoilta, kuten aivokalvotuberkuloosilta ja miliaarituberkuloosilta. Diagnoosin varmistus vaatii usein näytteenottoa kohde-elimestä.
Tämä kuvaus koskee keuhkojen ulkopuolista tuberkuloosia. Keuhkotuberkuloosi ja latentti tuberkuloosi kuvataan erikseen. Kuvaus on yleisluonteinen tietoteksti.
Tapausluvut tällä sivulla kertovat todetuista löydöksistä raportointijaksolla. Ne eivät kuvaa kaikkia oireilevia, testaamattomia tai vasta epäiltyjä tartuntoja.
Tulkinnassa kannattaa huomioida kausivaihtelu, testauksen määrä sekä alueelliset erot.
Yleisyys näkyy tämän sivun tapausluvussa ja historiakäyrässä. Tulkinta kannattaa tehdä suhteessa edelliseen jaksoon eikä vain yhden luvun perusteella.
Muutosrivi, trendi ja historiakaavio näyttävät, onko tauti nousussa, laskussa vai lähellä aiempaa tasoa.