Parainfluenssavirukset ovat hengitystievirusten ryhmä (tyypit 1–4), jotka aiheuttavat erityisesti pikkulapsilla ylä- ja alahengitysteiden infektioita. Nimestään huolimatta ne eivät ole sukua influenssaviruksille. Ne ovat yleinen kurkunpääntulehduksen (laryngiitti, "kuristustauti") aiheuttaja lapsilla, eivätkä ne kuulu yleisvaarallisiin tai valvottaviin tartuntatauteihin. Tällä sivulla näet myös, missä tautia on eniten ja miten tapausmäärät ovat muuttuneet.
Parainfluenssavirus näkyy uusimmassa raportointijaksossa lukemalla 43 tapausta. Muutos edelliseen jaksoon on −75 ja seuraavan kuukauden ennuste on 35.
Parainfluenssavirukset ovat hengitystievirusten ryhmä (tyypit 1–4), jotka aiheuttavat erityisesti pikkulapsilla ylä- ja alahengitysteiden infektioita. Nimestään huolimatta ne eivät ole sukua influenssaviruksille. Ne ovat yleinen kurkunpääntulehduksen (laryngiitti, "kuristustauti") aiheuttaja lapsilla, eivätkä ne kuulu yleisvaarallisiin tai valvottaviin tartuntatauteihin.
Virus tarttuu pisara- ja kosketustartuntana ja kiertää yleensä kausittain. Lähes kaikki lapset sairastavat parainfluenssainfektion varhaislapsuudessa. Itämisaika on muutamasta päivästä noin viikkoon. Aikuisilla tauti on yleensä lievä flunssa, mutta immuunipuutteisilla ja iäkkäillä se voi olla vakavampi.
Tavallisia oireita ovat nuha, yskä, kurkkukipu ja kuume. Lapsilla tyypillinen ilmentymä on laryngiitti, jossa esiintyy haukkuvaa yskää, käheyttä ja sisäänhengityksen vinkumista (stridor), joka pahenee öisin. Virus voi aiheuttaa myös bronkioliittia ja keuhkokuumetta pienimmillä lapsilla. Vaikea hengitysvaikeus vaatii päivystysarvion.
Hoito on oireenmukaista: lepo, nesteytys ja kuumelääke. Laryngiitissa viileä, kostea ilma ja lapsen rauhoittelu voivat helpottaa, ja hengitysvaikeudessa käytetään sairaalassa kortikosteroidia ja tarvittaessa adrenaliinihöyryä. Antibiootit eivät tehoa virukseen. Vaikeissa tapauksissa turvataan hapetus.
Spesifistä viruslääkettä ei ole, joten lääkitys on oireenmukaista (kuume- ja kipulääkkeet). Laryngiitin hoidossa käytetään tarvittaessa kertadoosina kortikosteroidia (esim. deksametasoni) ja vaikeassa tilanteessa inhaloitavaa adrenaliinia. Antibiootteja käytetään vain bakteerilisäinfektioon.
Ehkäisyssä auttavat hyvä käsihygienia ja sairaana kotona pysyminen. Rokotetta ei ole. Riskiryhmiin kuuluvat pienet imeväiset, immuunipuutteiset ja vaikeaa keuhkosairautta sairastavat.
Tämä kuvaus koskee parainfluenssaviruksen aiheuttamia hengitystieinfektioita. Se ei ole influenssa (kuvattu erikseen) eikä RSV. Kuvaus on yleisluonteinen tietoteksti.
Tapausluvut tällä sivulla kertovat todetuista löydöksistä raportointijaksolla. Ne eivät kuvaa kaikkia oireilevia, testaamattomia tai vasta epäiltyjä tartuntoja.
Tulkinnassa kannattaa huomioida kausivaihtelu, testauksen määrä sekä alueelliset erot.
Tapausluvut perustuvat THL:n tartuntatautirekisterin avoimeen aineistoon. Oireteksti on yleistä taustatietoa, ei diagnoosi- tai hoito-ohje.
Yleisyys näkyy tämän sivun tapausluvussa ja historiakäyrässä. Tulkinta kannattaa tehdä suhteessa edelliseen jaksoon eikä vain yhden luvun perusteella.
Muutosrivi, trendi ja historiakaavio näyttävät, onko tauti nousussa, laskussa vai lähellä aiempaa tasoa.