Parvovirus B19 on virus, joka aiheuttaa erityisesti lapsilla pikkurokon eli parvorokon (viides tauti, erythema infectiosum). Se leviää pisara- ja kosketustartuntana hengitysteitse sekä veren välityksellä ja äidistä sikiöön. Tauti on useimmiten lievä, mutta voi aiheuttaa ongelmia raskaudessa ja tietyillä potilailla. Parvorokko ei kuulu yleisvaarallisiin tartuntatauteihin. Tällä sivulla näet myös, missä tautia on eniten ja miten tapausmäärät ovat muuttuneet.
Parvovirus näkyy uusimmassa raportointijaksossa lukemalla 2 tapausta. Muutos edelliseen jaksoon on −9 ja seuraavan kuukauden ennuste on 4.
Parvovirus B19 on virus, joka aiheuttaa erityisesti lapsilla pikkurokon eli parvorokon (viides tauti, erythema infectiosum). Se leviää pisara- ja kosketustartuntana hengitysteitse sekä veren välityksellä ja äidistä sikiöön. Tauti on useimmiten lievä, mutta voi aiheuttaa ongelmia raskaudessa ja tietyillä potilailla. Parvorokko ei kuulu yleisvaarallisiin tartuntatauteihin.
Parvovirus B19 lisääntyy punasolujen esiasteissa luuytimessä, mikä selittää sen vaikutukset veren muodostukseen. Virus tarttuu herkästi etenkin lapsissa, ja epidemioita esiintyy talvella ja keväällä. Itämisaika on tyypillisesti 1–3 viikkoa. Sairastettu tauti antaa yleensä pysyvän immuniteetin.
Lapsilla tyypillinen oire on kirkkaanpunainen poskien ihottuma ("läimäytetyt posket") ja sen jälkeen pitsimäinen ihottuma raajoissa, usein lievän kuumeen kera. Aikuisilla, erityisesti naisilla, esiintyy usein nivelkipuja ja niveltulehdusta. Kroonista hemolyyttistä anemiaa sairastavilla virus voi aiheuttaa vakavan ohimenevän anemian (aplastinen kriisi), ja immuunipuutteisilla pitkittyneen anemian. Raskaudenaikainen tartunta voi harvoin aiheuttaa sikiölle vakavan anemian ja turvotustilan (hydrops fetalis).
Tavallinen parvorokko hoidetaan oireenmukaisesti, ja se paranee itsestään. Nivelkipuja hoidetaan tulehduskipulääkkeillä. Aplastinen kriisi ja vaikea anemia voivat vaatia verensiirron ja sairaalahoidon. Raskaudenaikaisessa altistuksessa sikiön vointia seurataan kaikukuvauksin, ja tarvittaessa tehdään sikiön verensiirto.
Spesifistä viruslääkitystä ei ole; hoito on oireenmukaista (kipu- ja kuumelääkkeet). Immuunipuutteisilla pitkittyneessä infektiossa voidaan käyttää immunoglobuliinia. Vaikea anemia hoidetaan verensiirrolla.
Rokotetta ei ole. Ehkäisyssä auttaa käsihygienia, mutta tauti tarttuu jo ennen ihottuman ilmaantumista, joten leviämisen estäminen on vaikeaa. Raskaana olevien, erityisesti alkuraskaudessa, sekä hemolyyttistä anemiaa sairastavien on hyvä välttää altistusta epidemian aikana.
Tämä kuvaus koskee parvovirus B19:n aiheuttamaa tautia. Muut rokkotaudit kuvataan erikseen. Kuvaus on yleisluonteinen tietoteksti eikä korvaa lääkärin arviota.
Tapausluvut tällä sivulla kertovat todetuista löydöksistä raportointijaksolla. Ne eivät kuvaa kaikkia oireilevia, testaamattomia tai vasta epäiltyjä tartuntoja.
Tulkinnassa kannattaa huomioida kausivaihtelu, testauksen määrä sekä alueelliset erot.
Tapausluvut perustuvat THL:n tartuntatautirekisterin avoimeen aineistoon. Oireteksti on yleistä taustatietoa, ei diagnoosi- tai hoito-ohje.
Yleisyys näkyy tämän sivun tapausluvussa ja historiakäyrässä. Tulkinta kannattaa tehdä suhteessa edelliseen jaksoon eikä vain yhden luvun perusteella.
Muutosrivi, trendi ja historiakaavio näyttävät, onko tauti nousussa, laskussa vai lähellä aiempaa tasoa.