Yleiskuva
PCP oli 1980- ja 1990-luvuilla yksi HIV/aids-potilaiden yleisimmistä ja tunnusomaisimmista opportunisti-infektioista, ja se toimi usein ensimmäisenä merkkinä pitkälle edenneestä immuunipuutoksesta. Nykyisin tehokkaan antiretroviraalisen hoidon ansiosta PCP on Suomessa harvinaisempi, mutta sitä esiintyy edelleen diagnosoimattoman HIV-infektion, muun voimakkaan immuunisuppression, esimerkiksi elinsiirtopotilaiden tai reumatautien biologisia lääkkeitä saavien, yhteydessä. Diagnoosi varmistetaan tyypillisesti bronkoalveolaarihuuhtelunäytteestä mikroskopialla, immunofluoresenssilla tai PCR-menetelmällä.
Oireet
Tauti kehittyy tyypillisesti hitaasti viikkojen kuluessa, ja oireina on vähitellen paheneva hengenahdistus, kuiva yskä ja kuume, jotka voivat aluksi olla lieviä mutta etenevät ilman hoitoa vakavaan hengitysvajaukseen. Kliininen löydös on usein ristiriidassa keuhkojen kuuntelulöydöksen kanssa, joka voi olla normaali, vaikka potilaalla on merkittävä hapetusvaje ja rasituksessa selvä happisaturaation lasku. Röntgenkuvassa ja tietokonetomografiassa nähdään tyypillisesti molemminpuolisia, keskeisiä sumumaisia (lasihiomainen) muutoksia. Hoitamattomana tauti voi johtaa vaikeaan hengitysvajaukseen ja on hengenvaarallinen erityisesti pitkälle edenneen immuunipuutoksen yhteydessä.
Hoito
Hoito toteutetaan aina sairaalassa, ja vaikeaoireiset potilaat tarvitsevat happihoitoa tai jopa tehohoitoa hengitystuen turvin. Vaikeassa taudissa hoitoon yhdistetään usein kortikosteroidihoito heti alkuvaiheessa, koska sen on osoitettu vähentävän hengitysvajauksen pahenemista ja kuolleisuutta erityisesti HIV-potilailla. HIV-potilailla antiretroviraalinen hoito aloitetaan tai optimoidaan PCP-hoidon rinnalla, ja ehkäisevää lääkitystä jatketaan, kunnes immuunipuutos on riittävästi korjaantunut.
Lääkitys
Ensisijainen hoito on trimetopriimi-sulfametoksatsoli (TMP-SMX), joka annetaan suonensisäisesti vaikeissa tapauksissa ja suun kautta lievemmissä. Vaihtoehtoina allergian tai vasteen puuttumisen yhteydessä käytetään esimerkiksi pentamidiinia, klindamysiinin ja primakiinin yhdistelmää tai atovakonia. Riskiryhmille, kuten pitkälle edenneen HIV-infektion tai voimakkaan immuunisuppression saaneille, annetaan ennaltaehkäisevää lääkitystä, tyypillisesti pieniannoksista trimetopriimi-sulfametoksatsolia, kunnes immuunipuutos on korjaantunut riittävästi.
Yleisiä huomioita
Ehkäisyssä keskeisintä on riskipotilaiden tunnistaminen ja ennaltaehkäisevän lääkityksen (kemoprofylaksian) aloittaminen, esimerkiksi HIV-potilailla, kun CD4-solumäärä laskee alle tietyn kynnysarvon, sekä elinsiirto- ja muille voimakkaasti immuunisuprimoiduille potilaille profylaktisesti hoidon alusta lähtien. Rokotetta Pneumocystis jirovecii -sientä vastaan ei ole olemassa. Tauti ei kuulu Suomessa erilliseen yksilölliseen ilmoitusvelvollisuuteen, mutta HIV-infektio, joka on merkittävin taustasairaus, kuuluu ilmoitusvelvollisten tartuntatautien joukkoon. Erityisryhmänä ovat kaikki voimakkaasti immuunipuutteiset potilaat, joilla tulehdusoireet, erityisesti hengenahdistus, tulee arvioida matalalla kynnyksellä.
Rajaus
Tämä osio koskee Pneumocystis jirovecii -sienen aiheuttamaa keuhkokuumetta immuunipuutteisilla potilailla, ei muita opportunistisia keuhkoinfektioita tai muita sieni-infektioita, joita käsitellään erikseen.