Yleiskuva
Pneumokokki kuuluu monien terveiden ihmisten, erityisesti pienten lasten, nenänielun normaaliin bakteerikasvustoon, mistä se voi levitä paikallisesti korvaan tai poskionteloihin, alaspäin keuhkoihin tai päästä verenkiertoon aiheuttaen invasiivisen taudin. Suomessa pneumokokkirokote on kuulunut lasten kansalliseen rokotusohjelmaan vuodesta 2010, minkä jälkeen invasiivisten pneumokokki-infektioiden määrä lapsilla on vähentynyt merkittävästi. Iäkkäät, tupakoijat, keuhkosairaat ja immuunipuutteiset ovat merkittävässä riskissä vakavalle taudille, ja heille suositellaan erillistä pneumokokkirokotusta.
Oireet
Pneumokokki on yksi yleisimmistä yhteisössä alkaneen bakteeriperäisen keuhkokuumeen aiheuttajista, ja tyypillisiä oireita ovat äkillinen korkea kuume, vilunväristykset, yskä, joka voi olla veristä tai ruskeanväristä limaa tuottava, sekä pistävä hengitykseen liittyvä rintakipu. Lapsilla pneumokokki on tavallinen akuutin välikorvatulehduksen aiheuttaja, jossa oireina on korvakipu, kuume ja ärtyneisyys. Invasiivinen pneumokokkitauti, jossa bakteeri leviää verenkiertoon, voi ilmetä sepsiksenä nopealla yleistilan laskulla, ja aivokalvontulehduksena, jossa oireina on kova päänsärky, niskan jäykkyys, valonarkuus ja tajunnantason lasku, joka vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Vaikea invasiivinen tauti voi johtaa kuolemaan tai pysyviin jälkitiloihin, kuten kuulon menetykseen aivokalvontulehduksen jälkeen.
Hoito
Lievemmät pneumokokki-infektiot, kuten välikorvatulehdus, hoidetaan usein avohoidossa antibioottikuurilla, kun taas keuhkokuume vaatii hoitopaikan valinnan vaikeusasteen mukaan, lievemmät avohoidossa ja vaikeammat sairaalassa. Invasiivinen tauti, kuten sepsis tai aivokalvontulehdus, vaatii aina kiireellistä sairaalahoitoa suonensisäisellä antibioottihoidolla ja tehohoitovalmiudella, koska tila voi edetä nopeasti hengenvaaralliseksi. Aivokalvontulehduksen hoitoon liittyy usein myös kortikosteroidilääkitys tulehdusreaktion ja jälkitilojen riskin vähentämiseksi.
Lääkitys
Lievissä infektioissa ensilinjan antibiootti on tyypillisesti amoksisilliini, ja penisilliiniallergisille käytetään vaihtoehtoja, kuten makrolideja, joskin osa pneumokokkikannoista on niille resistentteja. Vaikeassa keuhkokuumeessa käytetään usein yhdistelmähoitoa, esimerkiksi beetalaktaamiantibiootin ja makrolidin yhdistelmää, ja aivokalvontulehduksessa suonensisäistä kefalosporiinia, kuten keftriaksonia, usein vankomysiiniin yhdistettynä penisilliiniresistenssin mahdollisuuden vuoksi. Antibioottivalinta perustuu aina paikalliseen resistenssitilanteeseen ja mahdollisiin herkkyysmäärityksiin.
Yleisiä huomioita
Pneumokokkirokote kuuluu Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan pienille lapsille, ja erillinen rokotus suositellaan riskiryhmiin kuuluville aikuisille, kuten iäkkäille, keuhko- ja sydänsairaille sekä immuunipuutteisille THL:n rokotussuositusten mukaisesti. Invasiivinen pneumokokkitauti kuuluu Suomessa ilmoitusvelvollisten tartuntatautien joukkoon, ja tapauksia seurataan valtakunnallisesti serotyyppijakauman ja rokotusohjelman vaikuttavuuden arvioimiseksi. Erityisryhminä huomioidaan pienet lapset, iäkkäät, tupakoijat, pernan poistetut potilaat ja immuunipuutteiset, joille suositellaan aktiivisesti rokotussuojan varmistamista.
Rajaus
Tämä osio kattaa Streptococcus pneumoniae -bakteerin aiheuttamat infektiot keuhkokuumeesta invasiiviseen tautiin, ei muita streptokokkilajeja, kuten A-ryhmän streptokokkia, joita käsitellään omissa tautikuvauksissaan.