Kyseessä on metisilliinille herkän Staphylococcus aureus -bakteerin (MSSA) aiheuttama invasiivinen infektio, kun bakteeri löytyy verestä tai selkäydinnesteestä. Tämä on vakava, henkeä uhkaava tila, ei oireeton kantajuus. S. aureus -bakteremiat ovat yleisiä ja niiden kuolleisuus on merkittävä, ja invasiiviset löydökset seurataan THL:n valtakunnallisessa seurannassa. Tällä sivulla näet myös, missä tautia on eniten ja miten tapausmäärät ovat muuttuneet.
S. aureus, veri/likvor ei MRSA näkyy uusimmassa raportointijaksossa lukemalla 198 tapausta. Muutos edelliseen jaksoon on +1 ja seuraavan kuukauden ennuste on 221.
Kyseessä on metisilliinille herkän Staphylococcus aureus -bakteerin (MSSA) aiheuttama invasiivinen infektio, kun bakteeri löytyy verestä tai selkäydinnesteestä. Tämä on vakava, henkeä uhkaava tila, ei oireeton kantajuus. S. aureus -bakteremiat ovat yleisiä ja niiden kuolleisuus on merkittävä, ja invasiiviset löydökset seurataan THL:n valtakunnallisessa seurannassa.
S. aureus on tavallinen ihon ja nenän limakalvon bakteeri, joka voi päästä verenkiertoon ihovaurioista, kanyyleista, leikkaushaavoista tai syvistä infektioista. Bakteremiaan liittyy usein etäpesäkkeitä, kuten sydänläppätulehdus (endokardiitti), luu- ja niveltulehdukset sekä syvät paiseet. Riski on suurentunut suonensisäisillä katetreilla, dialyysipotilailla ja huumeiden pistoskäyttäjillä. "Ei MRSA" tarkoittaa, että kanta on herkkä tavanomaisille stafylokokkilääkkeille.
Oireina ovat korkea kuume, vilunväristykset, yleistilan lasku ja mahdollisesti sepsis ja verenpaineen romahdus. Etäpesäkkeet aiheuttavat paikallisoireita, kuten selkäkipua (spondylodiskiitti), nivelkipua tai sydämen sivuääniä. Likvorlöydöksessä (aivokalvotulehdus) esiintyy päänsärkyä, niskajäykkyyttä, kuumetta ja tajunnan häiriöitä. Tila voi edetä nopeasti kriittiseksi.
Hoito on sairaalahoitoa ja perustuu ripeään suonensisäiseen antibioottihoitoon sekä infektiopesäkkeen etsimiseen ja poistoon (esimerkiksi katetrin poisto, paiseen dreneeraus, läppäkirurgia). Bakteremian lähde selvitetään ja hoidetaan aktiivisesti. Hoito vaatii usein kaikukuvaukset ja infektiolääkärin konsultaation. Hoidon kesto on pitkä, tyypillisesti viikkoja.
Metisilliiniherkkä S. aureus hoidetaan tehokkaimmin stafylokokkipenisilliinillä (kloksasilliini) tai kefuroksiimi-/kefatsoliinityyppisillä lääkkeillä suonensisäisesti. Nämä ovat MSSA:han tehokkaampia kuin vankomysiini, jota käytetään vain penisilliiniallergiassa tai MRSA-epäilyssä. Hoidon pituus määräytyy pesäkkeiden ja endokardiitin mukaan, usein 2–6 viikkoa tai enemmän.
Ehkäisyssä korostuvat aseptiikka toimenpiteissä, katetrien huolellinen hoito ja ihoinfektioiden asianmukainen hoito. Sairaalahygienialla vähennetään hoitoon liittyviä infektioita. Toistuvissa tai vaikeissa tapauksissa selvitetään mahdollinen kantajuus ja immuunipuolustuksen tila.
Tämä kuvaus koskee metisilliiniherkän S. aureuksen invasiivista veri- tai likvorlöydöstä. Se ei kata MRSA-infektioita (kuvattu erikseen) eikä pinnallisia ihoinfektioita tai oireetonta nenäkantajuutta. Kuvaus on yleisluonteinen eikä korvaa yksilöllistä hoitoa.
Tapausluvut tällä sivulla kertovat todetuista löydöksistä raportointijaksolla. Ne eivät kuvaa kaikkia oireilevia, testaamattomia tai vasta epäiltyjä tartuntoja.
Tulkinnassa kannattaa huomioida kausivaihtelu, testauksen määrä sekä alueelliset erot.
Tapausluvut perustuvat THL:n tartuntatautirekisterin avoimeen aineistoon. Oireteksti on yleistä taustatietoa, ei diagnoosi- tai hoito-ohje.
Yleisyys näkyy tämän sivun tapausluvussa ja historiakäyrässä. Tulkinta kannattaa tehdä suhteessa edelliseen jaksoon eikä vain yhden luvun perusteella.
Muutosrivi, trendi ja historiakaavio näyttävät, onko tauti nousussa, laskussa vai lähellä aiempaa tasoa.