Yleiskuva
Ennen rokotusohjelmaa vesirokko sairastettiin Suomessa käytännössä yleisesti lapsuudessa, ja tauti oli usein lievä, mutta se aiheutti myös vuosittain sairaalahoitoja ja harvinaisia vakavia komplikaatioita. Vesirokkorokote otettiin Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 2017, ja sen jälkeen tautitapausten ja sairaalahoitojen määrä on selvästi vähentynyt. Vyöruusu esiintyy tyypillisesti iäkkäämmillä tai immuunipuutteisilla, joiden aiemmin sairastama vesirokkoinfektio reaktivoituu esimerkiksi vastustuskyvyn heikentyessä.
Oireet
Vesirokko alkaa tyypillisesti lievällä kuumeella ja yleisoireilla, jonka jälkeen iholle puhkeaa aaltoina eteneviä, kutisevia rakkulamaisia ihottumaläiskiä, jotka ovat eri kehitysvaiheissa samanaikaisesti (näppylä, rakkula, rupi). Aikuisilla ja immuunipuutteisilla tauti on tyypillisesti vaikeampi, ja komplikaatioina voi ilmetä bakteeriperäistä ihoinfektiota raapimisen seurauksena, keuhkokuumetta tai harvinaisena mutta vakavana pikkuaivotulehdusta (serebelliittiä). Vyöruusu ilmenee tyypillisesti yhden hermojuuren alueella esiintyvänä kivuliaana, vyömäisenä rakkulaihottumana, jota usein edeltää alueen kipu tai polttava tunne ennen ihomuutosten ilmestymistä. Vyöruusun pahin pitkäaikainen komplikaatio on postherpeettinen neuralgia, pitkittynyt hermokipu, joka voi kestää kuukausia tai vuosia rakkuloiden parantumisen jälkeen, ja jos vyöruusu sijaitsee kasvojen alueella, se voi uhata näköä (herpes zoster ophthalmicus).
Hoito
Lievä vesirokko lapsella hoidetaan yleensä kotona oireenmukaisesti kutinaa lievittävillä valmisteilla, kynsien lyhyeksi leikkaamisella ja riittävällä nesteytyksellä, ja tulehduskipulääke ibuprofeeni pyritään välttämään vesirokon aikana ihoinfektioriskin vuoksi. Vyöruusu hoidetaan tyypillisesti viruslääkkeellä, joka aloitetaan mahdollisimman pian, mielellään 72 tunnin sisällä oireiden alkamisesta, tehon maksimoimiseksi ja postherpeettisen neuralgian riskin pienentämiseksi. Vaikeat tapaukset, kuten immuunipuutteisen potilaan disseminoitunut infektio tai silmiä uhkaava vyöruusu, vaativat erikoissairaanhoidon arviota ja mahdollisesti suonensisäistä lääkitystä.
Lääkitys
Ensisijaisia lääkkeitä ovat asikloviiri, valasikloviiri ja famsikloviiri, joita käytetään erityisesti aikuisten vesirokossa, vyöruusussa ja immuunipuutteisten potilaiden hoidossa. Vakavissa, disseminoituneissa tai silmää uhkaavissa tapauksissa käytetään suonensisäistä asikloviiria sairaalassa. Postherpeettisen neuralgian hoidossa voidaan tarvita erillistä kipulääkitystä, kuten gabapentiinia tai pregabaliinia.
Yleisiä huomioita
Vesirokkorokote kuuluu Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan lapsille, ja sitä suositellaan myös aikuisille, jotka eivät ole sairastaneet tautia. Vyöruusua vastaan on saatavilla erillinen rokote, jota suositellaan erityisesti iäkkäille ja immuunipuutteisille riskiryhmille THL:n ohjeistuksen mukaisesti. Vesirokko ei kuulu yleiseen ilmoitusvelvollisuuteen, mutta raskaana olevien altistuminen vesirokolle vaatii erityishuomiota, koska tauti voi aiheuttaa sikiölle synnynnäisen varicella-oireyhtymän tai vastasyntyneelle vaikean infektion, jos äiti sairastuu juuri ennen synnytystä. Immuunipuutteiset potilaat ja vastasyntyneet ovat molempien tautimuotojen suhteen erityisen alttiita vaikealle taudinkuvalle.
Rajaus
Tämä osio käsittelee Varicella zoster -viruksen aiheuttamaa primaaria vesirokkoinfektiota ja sen reaktivaatiomuotoa vyöruusua yhtenä kokonaisuutena, ei muita herpesvirusperheen viruksia, kuten herpes simplex -viruksia, joita kuvataan omissa tautikuvauksissaan.
