Yleiskuva
Enterokokit kuuluvat normaalisti terveen ihmisen suoliston mikrobistoon, mutta osa kannoista on kehittänyt vankomysiiniresistenssin, mikä tekee niistä sairaalahygienian kannalta merkittäviä moniresistenttejä mikrobeja. VRE-kantajuus syntyy tavallisesti sairaalahoidon, antibioottihoitojen tai ulkomailla annetun terveydenhuollon yhteydessä, ja se leviää kosketustartuntana, tyypillisimmin hoitohenkilökunnan käsien välityksellä potilaasta toiseen. Suomessa VRE-tilanne on pitkään ollut hallinnassa ajoittaisin sairaalaepidemioin, ja THL seuraa tilannetta valtakunnallisesti. Kantajuus voi säilyä pitkään, joskus kuukausia tai vuosia, ilman että henkilölle kehittyy koskaan varsinaista infektiota.
Oireet
VRE-kantajuus on määritelmällisesti oireeton tila: bakteeri elää suolistossa aiheuttamatta tulehdusta, kuumetta tai muita sairauden merkkejä. Kantaja ei tunnista tilaansa itse, ja se todetaan yleensä vain seulontanäytteen perusteella, esimerkiksi sairaalaan tulovaiheessa tehdyn peräsuolinäytteen tai ulostenäytteen avulla. Kantajuus ei sinänsä aiheuta mitään kliinistä haittaa henkilölle itselleen, mutta se on merkityksellinen tartunnan leviämisen riskin kannalta muille potilaille. Oireiden puuttuminen erottaa kantajuuden selvästi VRE-bakteremiasta, jossa bakteeri pääsee verenkiertoon ja aiheuttaa systeemisen infektion oireita.
Hoito
Oireettomia VRE-kantajia ei hoideta antibiootein, koska hoito ei poista kantajuutta tehokkaasti ja saattaa päinvastoin lisätä resistenssin kehittymistä ja haitata normaalia suolistomikrobistoa. Kantajuuden hallinta perustuu sairaalahygieniaan: kosketusvarotoimiin, kohdennettuun seulontaan altistuneilla potilailla, hoitohenkilökunnan käsihygienian tehostamiseen ja tarvittaessa kantajapotilaan hoitamiseen omassa huoneessa. Kantajuus voi häviä itsekseen ajan myötä, ja se todetaan hävinneeksi vasta toistettujen negatiivisten seulontanäytteiden perusteella THL:n ohjeiden mukaisesti. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen kantajuus ei rajoita tavanomaista elämää tai vaadi kotioloissa erityistoimia perheenjäsenille.
Lääkitys
Oireettomaan VRE-kantajuuteen ei anneta antibioottihoitoa, sillä spesifistä eradikaatiohoitoa ei ole osoitettu tehokkaaksi eikä sitä suositella kansallisissa ohjeissa. Mahdollinen antibioottihoito annetaan vain, jos kantajalle kehittyy muu, VRE:hen liittymätön infektio, jolloin lääkevalinnassa huomioidaan kantajuus jatkohoidon suunnittelussa. Ennaltaehkäisevää tai kantajuutta poistavaa lääkitystä ei ole kliinisessä käytössä Suomessa.
Yleisiä huomioita
Ehkäisyn kulmakivi on sairaaloiden ja hoitolaitosten tehokas käsihygienia, kosketusvarotoimet, ympäristön puhdistus ja riskipotilaiden systemaattinen seulonta, erityisesti ulkomailla hoidettujen tai pitkään sairaalassa olleiden potilaiden kohdalla. VRE-kantajuus on THL:n ohjeistuksen mukaisesti ilmoitettava tartuntatautirekisteriin, ja sairaalat noudattavat kansallista ohjetta moniresistenttien mikrobien torjunnasta. Rokotetta ei ole saatavilla. Erityisryhmiä, kuten immuunipuutteisia, dialyysipotilaita ja vastasyntyneiden teho-osastojen potilaita, seurataan tarkemmin, koska heillä kantajuus voi altistaa vakavammalle infektiolle myöhemmin.
Rajaus
Tämä kuvaus kattaa yksinomaan oireettoman VRE-kolonisaation eli kantajuuden, joka todetaan seulontanäytteestä (uloste, peräsuolinäyte) ilman kliinisiä infektio-oireita. Se erotetaan invasiivisesta muodosta (vre-veri-likvor), joka kuvaa invasiivista, vakavaa VRE-infektiota verenkierrossa tai keskushermostossa ja vaatii aina aktiivista antibioottihoitoa.