Yleiskuva
Yersinia-sukuun kuuluu kymmeniä lajeja, joista suurin osa on ympäristöperäisiä ja harvoin ihmiselle tautia aiheuttavia, mutta yksittäisiä tapauksia ja löydöksiä muista kuin kahdesta päälajista raportoidaan ajoittain kliinisen mikrobiologian laboratorioissa. Tällaiset löydökset tehdään tavallisesti ulostenäytteiden bakteeriviljelyn tai muun näytteen yhteydessä, ja niiden kliininen merkitys arvioidaan tapauskohtaisesti yhdessä oirekuvan kanssa. Osa näistä lajeista voi olla osa suoliston normaaliflooraa tai satunnaislöydös, eikä niiden taudinaiheuttamiskyky ole yhtä hyvin osoitettu kuin päälajien. Muiden yersinialajien esiintyvyydestä Suomessa ei ole yhtä kattavaa seurantatietoa kuin kahdesta yleisimmästä suolistopatogeenista.
Oireet
Kun muu yersinialaji aiheuttaa oireita, taudinkuva muistuttaa tyypillisesti lievää tai keskivaikeaa suolistoinfektiota: vatsakipua, ripulia ja toisinaan kuumetta, samaan tapaan kuin Y. enterocolitica- ja Y. pseudotuberculosis-infektioissa. Osa löydöksistä on kliinisesti merkityksettömiä tai liittyvät muuhun samanaikaiseen suolistotautiin, jolloin yersinialöydös on sivulöydös. Vakavampia komplikaatioita, kuten verenmyrkytystä tai jälkitauteja, kuten reaktiivista niveltulehdusta, on kuvattu harvoissa tapausselostuksissa, mutta ne ovat huomattavasti harvinaisempia kuin päälajien yhteydessä. Immuunipuutteisilla potilailla harvinaisemmatkin yersinialajit voivat teoriassa aiheuttaa vaikeamman infektion.
Hoito
Hoito määräytyy oirekuvan vaikeusasteen mukaan samoin periaattein kuin muissa yersinioosi-infektioissa: lievät tapaukset hoidetaan oireenmukaisesti nesteytyksellä ja levolla, kun taas vaikeaoireiset tai systeemiset infektiot voivat vaatia antibioottihoitoa. Löydöksen kliininen merkitys arvioidaan yhdessä potilaan oireiden, perussairauksien ja muiden löydösten kanssa, koska satunnaislöydös ei aina edellytä hoitoa.
Lääkitys
Spesifisiä, lajikohtaisia hoitosuosituksia harvinaisemmille yersinialajeille ei ole vakiintuneesti määritelty, vaan hoito noudattaa samoja periaatteita kuin muissa yersinioosi-infektioissa: vaikeaoireisilla käytetään herkkyysmäärityksen ohjaamaa antibioottihoitoa, esimerkiksi fluorokinoloneja tai kefalosporiineja, kun hoito arvioidaan tarpeelliseksi. Lievät tapaukset eivät tyypillisesti vaadi antibioottihoitoa.
Yleisiä huomioita
Ehkäisy noudattaa samoja elintarvike- ja käsihygienian periaatteita kuin muiden yersinialajien kohdalla, koska tartuntareitit ovat pääosin samankaltaisia. Muiden yersinialajien aiheuttamat infektiot kuuluvat samaan tartuntatautilainsäädännön mukaiseen ilmoitusvelvollisuuteen kuin yersinioosi yleensä, jos kliininen kuva ja laboratoriolöydös täyttävät ilmoituskriteerit. Rokotetta ei ole käytettävissä. Erityisryhmiin, kuten immuunipuutteisiin ja perussairaisiin, kiinnitetään huomiota, jos harvinaisempi yersinialaji todetaan kliinisesti merkittävän infektion yhteydessä.
Rajaus
Tämä kohta kuvaa muita kuin Yersinia enterocolitica- ja Yersinia pseudotuberculosis -lajeja ryhmänä; Yersinia pestiksen aiheuttama rutto on kokonaan eri tautikokonaisuus ja rajattu tämän kuvauksen ulkopuolelle.